Cendra oli varmasti jännittyneempi kuin ikinä aiemmin Agadorissa, ja se oli paljon sanottu se.
Hän seisoi naapurinsa ovella, käsi valmiina koputukseen, mutta oli sittenkin päätynyt viime hetken harkintataukoon. Hän ei nimittäin ollut varma, oliko ajatus töiden etsimisestä oikeasti ollut huono vai hyvä. Loppujen lopuksi hän ei kuitenkaan tiennyt paljoakaan siitä, miten hevosia hoidettiin.
Cendra oli jo jotakuinkin kääntymässä pois ovelta, kun se äkkiä aukesi. Äkäisen näköinen naisen pää pilkisti ovenraosta ja tuhahti: "Kauankos see ajattelit seéste séene tuejottamassa meen oveani? Onkos oekeén mielenkiintoesen neköenen, héh?"
Cendra oli vähällä jäädä sanattomaksi, mutta kakisti kuitenkin ulos: "Anteeksi. Mi... mee olisin vain tullut kys- ymeen, että tarvitsetko apua hevostesi hoidossa?"
"Ah, en tuollaeselta tirkistelijelte!" nainen huudahti ja pamautti oven kiinni.
Cendra oli jo kääntynyt harteitaan kohauttaen ympäri, kun takaa kuului oven aukeamisen naksahtava ääni. Hän kääntyi kulmat koholla.
Nainen oli nyt astunut kokonaan ulos ovesta. Hän oli suhteellisen hoikka, ruskeahiuksinen, ja hänen aiemmin äkäiset silmänsä näyttivät jo hieman leppyneiltä, kun hän tokaisi: "Tarkemmin ajatellen voet sittenkin tulla siseen."
"Ai, selvä", Cendra totesi yllättyneenä ja astui sisään sulkien oven perässään.
Nainen käveli ilmeisestikin keittiöönsä ja veti tuolin pöydän alta esiin. Hän sanoi Cendraan katsomatta "istu alas", joten tyttö noudatti pyyntöä. Vai oliko se käsky?
Nainen risti kätensä leukansa alle ja tarkasteli Cendraa. "Vae ette hevostenhoetajaksi", hän tokaisi.
"Tuota, niin." Cendra katseli huonetta. Se oli kotoisan oloinen, seinät olivat täynnä kuvia ja tauluja. Koko huoneessa vallitsi lämmin tunnelma, mutta keittiön sydän oli järkyttävän kokoinen puuliesi.
"Mee olen Ammi. Ammi Vertaus", Ammi totesi ja ojensi kätensä pöydän yli.
"Cendra Savioja naapurista." Cendra kätteli Ammia hymyillen.
Ammi sen sijaan ei hymyillyt. "Pertaus, Kueske ja Siimo eivet ole miteen pullaponeja, joeta kuka tahansa naapuri voe tulla silittelemeen ja taputtelemaan ihan miten tahtoo", hän tuhahti.
"Ei tietenkään, olen huomannut kyllä ikkunasta, että mis- teen pieniste elukoista ei ole kyse", Cendra kiirehti sanomaan.
Ammi katsoi Cendraa hetkisen kulmat koholla. "Miste see tulet?" hän lopulta kysyi.
"Burasta", Cendra vastasi iloisena siitä, että muisti "koti"kaupunkinsa nimen.
Ammi ei hetkeen sanonut mitään. Sitten aivan yhtäkkiä hän paukautti: "Noh, menneenkö katsomaan hevosia?"
Cendra häkeltyi hetkeksi, mutta vastasi sitten myöntävästi.
Ammi johdatti Cendran pienestä sivuovesta ulos, suoraan takapihalle, jossa oli pieni neljän karsinan minitalli sekä suurehko aitaus. Puisen portin lähellä oli suurikokoinen heinäkasa, jota nyhti kolme läheltä katsottuna vieläkin jäätävämmän kokoista hevosta kuin Hongan talon ikkunasta saattoi aavistaa.
Lähin hevonen oli takapuoli heihin päin, ja se oli upean värinen - liekehtivän punaruskea, jolla oli jalkojen puoleenväliin saakka ulottuvat valkoiset sukat ja hauska valkea läiskä selän vasemmalla puolella. Toinen oli kuin satujen ylväs taikaratsu, kokovalkoinen, lempeän näköinen hevonen, jonka ainakin toisen silmän iiris oli sähkönsininen.
Vain kolmas hevonen käänsi koko päätään katsoakseen tulijoita. Se oli kuranruskea, ja sen karvapeite oli osittain valkoisten lehmänlaikkujen peitossa. Sen jouhet olivat syvänmustat.
CZYTASZ
HÄMÄRÄ | Vastavalossa 1
Fantasy"Hänellä oli edessään kaksi vaihtoehtoa. Hän saattoi jättää paikan, jota oli luullut vuosia kodiksi, ja lähteä oikeaan kotipaikkaansa. Tai hän voisi jäädä, jolloin tieto kummittelisi alitajunnassa hänen lopun elämänsä. Päätöstä ei ollut kovin vaike...
