Verenpunainen lilja

III

Kuulustelujen päätyttyä oli keskipäivä. Seuraavaksi tutkimme Charlesin huoneen johtolankojen toivossa. Salapoliisi suoritti etsimisen, minä lähinnä silmäilin huonetta. Katselin kaunista ikkunaa, ja huomasin ikkunalaudassa multaa. Näytin löytöä Harrisonille. Petyin pahasti, kun ikkunalaudan vieressä oli kukkaruukku, joten johtolangasta multajälki ei käynyt. "Tuo oli hyvä yritys, Natalie. Mutta katsopa tätä!" Harrison viittoi virnistäen lihavalla kädellään huoneen nurkkaan, jossa oli Charlesin matkalaukku. "Olisi paras tutkia setänne tavarat", hän sanoi innostuneena.

Avasin laukun. "Charlesin ainoat tavarat, jotka hänellä oli mukanaan", sanoin hiljaa. Laukussa oli vain vähän tavaraa mutta sen nurkassa oli silkkinen kangaspussukka.

Sen päällä oli lappu, jossa oli minun nimeni.

Pidätimme hengitystämme kun kumosin laukun sisällön sängylle.

Petyin pahasti, kun pussista ei löytynyt setäni kadonneita miljoonia, vaan täytekynä jonka päähän oli upotettu timantti, suklaarasia, muistivihko ja puuterirasia.

Siinä kaikki.

Edes yhteenlaskettuina ne eivät olisi minkään arvoisia. Olin nähnyt kaikki tavarat ennenkin, puuteria olin pyytänyt, kun Charles oli käynyt Pariisissa, suklaata hän oli antanut viikko sitten syntymäpäivälahjakseni, kynän olin nähnyt eräässä tavaratalossa ja muistivihko oli alunperin minun, mutta Charles oli ottanut sen vahingossa mukaansa eräissä juhlissa. Kynä oli ainoa huomiota herättävä kohde, mutta en uskonut senkään olevan miljoonan arvoinen.

"Natalie, minusta alkaa tuntua, että William oli oikeassa. Charles ei heittänyt rahojaan hukkaan. Tunsin Charlesin ja olen varma siitä, että hän on kätkenyt rahansa jonnekin. Nämä tavarat ovat johtolankoja teitä varten, sillä hän varmasti halusi teidän saavan miljoonansa. Nyt teidän on siis vain löydettävä ne", Harrison sanoi ja oivaltamisen innostus välkehti hänen silmissään. Samassa huoneen ovi kolahti. "Voi, joku on salakuunnellut meitä", voihkaisin. Hiivin käytävään, ja Williamin ovi oli jäänyt raolleen.

* * *

Vein pussukan huoneseeni turvaan, ettei se jäisi vartioimatta sedän huoneeseen. Nukahdin nopeasti. Nukuin sikeästi puoleenyöhön asti, kunnes heräsin säpsähtäen outoon rasahdukseen. Huoneessa oli pimeää, sillä taivas oli kauttaaltaan pilvinen. Sitten huomasin, kuinka tumma hahmo livahti ovestani ulos. Katseeni osui vuoteeni vieressä olevalle ikkunalaudalle, jolle olin illalla laskenut Charlesilta saadun pussukan. Se oli auki. Minun oli pakko tarkistaa sen sisältö. Kumosin tavarat vapisevin käsin sängylle.

Täytekynä oli poissa.

Juoksin ovelleni ja katsoin käytävään, mutta kaikkien käytävällä nukkuvien ovet olivat lukossa eikä huoneessani liikkuneesta hahmosta näkynyt enää jälkeäkään.