No control || H.S. Finnish

|19|

Bellan näkökulma:

Loput päivät sujuivat samalla tavalla kuin muutkin. Aamupala, kaupungille, fanien kohtaaminen, hotellille, iltaruoka, syvälliset keskustelut, nukkumaan. Mutta tänään oli lähtöpäivä. Harry lähtisi takaisin Lontooseen minä lähtisin Ouluun. Menisin kouluun ja Harry takaisin omien juttujensa pariin. Tulisivathan he kuitenkin joululomalla kaikki Suomeen vierailulle mutta siihen on ikuisuus.

Kuulin kamalimman äänen ikinä. Herätyskello. Kello oli viisi. Sammutin sen ja nousin ylös. Harrykin kuuli sen mutta hän vain käänsi kylkeään. Olihan se ihan ymmärrettävää neljän tunnin yöunien jälkeen. Menin kylpyhuoneeseen ja tein aamutoimeni. Sen jälkeen menin takaisin makuuhuoneeseen herättämään Harryä. Hän nousi sängystä ylös ja meni kylppäriin. Minä puin sillä välin päälleni. Laitoin jalkaani farkut ja t-paidan siihen päälle hupparin. Harry tuli kylppäristä ja puki päälleen. Olimme valmiita lähtemään. Laitoimme loputkin tavarat matkalaukkuihimme ja lähdimme huoneesta. Perheeni odotti aulassa jossa palautimme huoneen avaimet. Lähdimme taksilla lentokentälle ja söisimme siellä jotain aamupalaa.

Saavuimme lentokentälle. Koko automatka oli ollut ihan hiljainen. Minulla ei vaan ollut mitään sanottavaa. Tämä loma meni liian nopeasti. Nousimme taksista ja otimme matkalaukut mukaan. Menimme turvatarkastuksiin jotka sujuivat hyvin. Sitten menimme johonkin kahvilaan syömään aamupalaa. Istuimme kaikista reunimmaisessa pöydässä ettei Harryä huomattaisi.

Söimme aamupalan onneksi rauhallisissa tunnelmissa. Sitten menimme odottamaan lentomme lähtöä. Istuimme Harryn kanssa vierekkäin. Kumpikin oli ihan hiljaa. Hiljaisuus ei ollut kiusallinen. Kummallakaan ei vaan ollut mitään sanottavaa.

Kuulin kuinka lentoamme kuulutettiin. Ihmiset alkoivat siirtymään koneeseen. Olimme viimeiset jotka olivat menossa sinne. Mitäs kiirehtimään. Ympärillämme oli muutamia kuvaajia. Muut perheestä olivat jo menneet koneeseen. Seisoimme Harryn kanssa vastakkain portilla. Hän piti minua käsistä.

-Harry? kysyin itkuisella äänellä.

-Mmm? hän vastasi.

-Lupaathan pitää yhteyttä? kysyin.

-Tottakai, hän sanoi. Hän veti minut halaukseen ja keinutti puolelta toiselle.

-Aika menee nopeesti. Pian me taas nähään. Mä lupaan, Harry kuiskasi. Kyyneleeni kastelivat hänen paitaansa.

-Sun pitää mennä, Harry sanoi.

-Mä en halua, sanoin ja rutistin miestä tiukemmin.

-Bella mä meen nyt, Harry sanoi ja irrottautui halauksesta. Kätemme kuroivat toisiaan kiinni kunnes Harry oli kaukana ja häntä ei enää edes näkynyt. Seisoin vain paikallani.

-Minun pitää pyytää sinua koneeseen. Lähdemme kohta, lentoemäntä sanoi. Seisoin vain paikallaan. Hän ohjasi minut koneeseen ja paikalleni.

Istuin koko lennon hiljaa ja ikävöin häntä.

Hänen ääntä.

Kosketusta.

Hymyä.

Tuoksua.

Vihreitä silmiä.

Lyhyitä kiharoita.

Hänen vahvaa vartaloaan ympärilläni.

En saisi ikävöidä häntä näin paljon.

Olemme vain ystäviä.