Jinin nk
•
•
Menin lohduttamaan lattialla olevaa kookieta. Raukka parka on ihan murtunut.
"Ei se sinun vikasi ollut", sanoin kookielle joka itki ja mumisi että hän pilaa aina kaiken. Nostin hänet lattialta ja lähdin viemään keittiöön. Namjoon otti jiminin reppuselkäänsä ja vei häntä pihalle jossa ambulanssi oli. Jimin ei enään tärissyt niin paljoa. Jäimme kookien kanssa hänen talolleen kun namjoon ja jimin menivät sairaalalle.
Namjoonin nk
•
•
Olimme ambulanssin kyydissä ja istuin jiminin vieressä. Hän vain makasi siinä ja tärisi vähän, ei enään niin paljoa.
>>skip matka<<
Minulle sanottiin että jäisin odottamaan aulaan. Soitin Jinille ja sanoin että voivat tulle tänne jos haluavat.
"Joo me tullaan", jin sanoi.
"Okei odotan aulassa. Miten kookie voi?" kysyin vielä ennenkuin lopetimme puhelun.
"Ei mitään muutosta. Itkee ku hullu. Tosin ihan ymmärrettävää", jin sanoi ja sitten yhtäkkiä hän hiljeni.
"Voi perkeleen perkele", hän kirosi.
"Siis.. Hetkone onko chimchim ja kookie.. Niinku?" kysyin.
"Jooh.. Et sit sano kenellekkää", jin sanoi.
"Voit luottaa muhun!" hymyilin vaikkei hän sitä nähnytkään. Sanoimme vielä heipat ennenkuin lopetimme puhelun.
Kookien nk
•
•
Itkin. Itkin ihan sairaasti. Taas kaikki oli mun vika. Aina teen jotain väärin. Jin otti minua kädestä kiinni ja vei autolle jolla he olivat namjoonin kanssa tulleet. Hän vei minut pelkääjän paikalla ja antoi vesipullon. Sitten hän meni itse kuskin paikalle ja lähti kaasuttamaan kohti sairaalaa. Kun viimein pääsimme sairaalalle näimme namjoonin odottavan meitä oven edessä. Lähdimme kävelemään hänen luo. Huomasin etten itkenyt enään niin paljoa.
Jiminin nk
•
•
Heräsin huoneesta jossa oli valkoiset seinät. Ikkuna, telkkari ja pari hyllyä. Missä mä olen? Sitten näin lääkärin tulevan luokseni. Mitä mä sairaalassa teen? Lääkärillä oli mukanaan kolme poikaa. Tunnistin heidät namjooniksi, jiniksi ja kookieksi. Kun kookie huomasi että olin hereillä hän alkoi itkeä vollottamaan ja tuli halaamaan minua. Jin ja namjoon katsoivat ja hymyilivät. Halasin poikaa takaisin.
"A-anteeksi anteeksi! Se oli minun vikani!" kookie itki ja pyyteli anteeksi.
"Mitä mulle ees tapahtu?", kysyin ja naurahdin vähän ja katsoin namjoonia ja jiniä he kohauttivat olkapäitään sen merkkinä etteivät tiedä joten käännyin katsomaan kookieta kysyvän näköisenä. Sitten hän selitti kaiken juurtajaksaen vähän liiankin yksityiskohtaisesti.
"No eihän se sinun vikasi ollut!" sanoin ja suutelin tuota poikaa joka istui sairaalasängyn reunalla.
Kookien nk
•
•
Suutelin jiminiä takaisin ja itkin. Hän väitti ettei se ollut vikani. Olihan se! Näin kun jin meni kysymään lääkäriltä, joka katsoi jotain papereita, että mikä jiminillä oli.
"Emme tiedä. Sitä ei vielä ole selvitetty. Otimme pari kokeet mutta ei niissäkään näkynyt mitään. Pidämme hänet yhden yön täällä ihan varmuuden vuoksi", kuulin lääkärin sanovan ja sitten hän lähti.
Namjoonin nk
•
•
"Hei chimchim, haluatko sä jotain? Mennään jinin kanssa hakemaan kaikille kahvit, niin haluatko sä jotain muuta?" kysyin jiminiltä.
"Ei kiitos. En tarvitse kahviakaan. Vesipullon voit tuoda minulle", poika hymyili. Nyökkäsin ja lähdimme jinin kanssa huoneesta.
Tää oli nyt vähän tälläne :D toivottavasti tykkäsit tästä!
