Sinä olet nyt meidän kanssamme

Luku 1 - Matka alkaa

Istuin valkoisen audin nahkaisella penkillä ja katselin ohi lipuvia maisemia. Isosiskoni Ariana oli viemässä minua läheisiin kotibileisiin. Olin sopinut tapaamisen bileiden pitopaikan edessä ystävieni kanssa ja jouduin pyytämään siskoani kuskiksi. Minulla ei nimittäin ollut vielä autoa, sillä olin 17-vuotias.

"Et sitten juo paljoa", Ariana sanoi puristaen mustaa rattia tiukemmin.

"En en. Soitan, jos tarvitsen kyydin kotia", tokaisin lyhyesti ja näpräsin paitani helmaa.

En halunnut puhua sen enempää, sillä en halunnut perustella tekemisiäni kenellekkään. Minä tein mitä itse halusin enkä halunnut muiden tuomitsevan minua siitä - en varsinkaan Arianan. Onnekseni sisko pysäytti autonsa pian ja pääsin pois painostavasta hiljaisuudesta.

"Sofia!" paras ystäväni Bianca huusi ja juoksi halaamaan minua.

Hajusta ja käyttäytymisestä päätellen blondi ystäväni oli jo ottanut muutaman oluen. Hän hymyili minulle ja irtautui halauksesta

"Missä Carrie on?" kysyin kulmiani kurtistaen.

"Hän on sisällä. Tule mennään mekin", Bianca sanoi innostuneena ja lähti kiskomaan minua taloa kohden.

Lähdin parhaan ystäväni perään ja hengitin syvään. Oli aika unohtaa Sofia Fosterin kiltti muoto ja antaa todelliselle luonnolleni valta. Heti sisään astuttuani iskin silmää lähimmälle kundille ja nappasin tequilashotin. Viime aikoina olin lähes joka viikonloppu kotibileissä, joten tästä oli tullut tuttua hommaa minulle. Tiedostin kyllä sisimmässäni ettei tämä minun touhuni ollut kovin järkevää, mutta minkäs teet. Halusin vain pitää vähän hauskaa. Elämä ei ole synkistelyä varten.

"Tästä tulee hauska ilta", Bianca sanoi nauraen ja suuntasi ihmisjoukon lävitse ilmeisesti Carrieta etsien.

Join tequilashottini samantien ja laskin lasin pöydälle. Suuntasin nopeasti ystäväni perään. Pian löysimme Carrien, joka tanssi olohuoneen sohvalla villisti. Bianca tyrkkäsi käteeni oman lonkerotölkkinsä.

"Juo sinä tuo", blondi huikkasi ja liittyi Carrien seuraan.

Minä vain nauroin ystävieni hullulle tanssimiselle ja nojasin seinään. Hetkisen kuluttua olin jo hakemassa lisää juomaa.

***

En muista milloin olin sammunut, mutta nyt olin ilmeisesti heräämässä. Päähäni sattui älyttömästi ja silmien avaaminen tuntui mahdottomalta. Kuulin ympäriltäni naurua ja auton hurinaa. Vihdoin onnistuin avaamaan silmäni ja näin missä olin. Olin autossa, upeassa kalliinnäköisessä autossa. Autossa ei ollut mitään valittamista, mutta seurassa oli. Huomasin seurassani olevan kolme minulle ennestään tuttua poikaa. Vieressäni istui Tony Clark, hän pyöritteli pyöritteli tupakkaa sormiensa välissä ja hymyili minulle. Oli lähellä etten lyönyt häneltä nenää vinoon. Seuraavaksi käänsin katseeni kuskin paikalla istuvaan poikaan, Nick Smithiin. Mulkaisin häntä ja hänen vieressään istuvaa Alex Jenkinsiä. En tätä kolmikkoa henkilökohtaisesti tuntenut, mutta olin kuullut heistä paljon tarinoita - jotka eivät olleet kovin lupaavia.

Huokaisten yritin avata auton ovea päästäkseni ulos, mutta se oli lukossa.

"Avatakaa ovi", pyysin mutisten ja haroin sotkuisia hiuksiani. En todellakaan jaksaisi mitään tällaista juuri nyt.

Nick vain naurahti ja pudisteli päätänsä.

"Sori, mutta sä saat nyt tulla mejän mukaan", Nick sanoi ivallisesti ja korjasi mustien aurinkolasiensa asentoa.

"Ootko sä juonu?" kysyin pojalta samantien huolestuneena sillä en halunnut olla rattijuopon kyydissä.

"En", kuului lyhyt vastaus ja auto lähti ajamaan.