Sinä olet nyt meidän kanssamme

Luku 11 - Tanssiaiset

En istunut kauaa huoneessani ihmettelemässä vaan suuntasin Tonyn ja Coreyn huoneelle. Tonyn avattua oven astelin saman tien peremmälle ja annoin katseeni kiertää pikaisesti huoneessa etsien Nickiä. Hän ei kuitenkaan ollut täällä vaan sen sijaan Alex oli paikalla. Koska olin tällä hetkellä pettynyt Nickin toimintaan minua ei millään tapaa haitannut Alexin läsnäolo.

"Missä Nick on?" kysyin katsoen kolmea poikaa vaativasti.

"Ei me tiedetä, ei olla nähty sitä sen jälkeen kun se meni ravintolalle" Corey vastasi hieman huolestuneena.

"Mitä siellä oikein tapahtui?" Alex kysyi katsoen minua kysyvästi.

"No Maggien ja jollakin tavalla myös minun ex-poikaystävä Liam sattui olemaan tarjoilijana siellä. Nick suuttui ja jätti minut yksin sinne" selitin ja pelkkä asian ajattelu sai minut vihaiseksi.

"Missä oikein olit yön?" Corey kysyi kurtistaen kulmiaan.

"No sen Liamin luona. Hän ei sentään jättänyt minua yksin" mutisin kääntäen katseeni ikkunasta ulos.

Kaatosade rummutti ikkunan pintaa ja siitä kuuluva ääni täytti koko huoneen. Kukaan muu ei päästänyt pienintäkään äännähdystä ja olin lähes varma, että jokainen mietti missä Nick oli. Arvoitus oli kuitenkin turhan vaikea sillä omalla autollaan Nick pääsisi minne tahansa. Poika voisi olla matkalla kotiinsa tai vaikkapa New Yorkiin. Alex yritti ilmeisesti soittaa Nickille, mutta yllättäen vastausta ei tullut. Säälittävää pelkuruutta sanon minä.

"Noh, nyt kun se pelkuri on häipynyt niin mitä tehdään? Uskoakseni suurin osa rahoista tuli häneltä" tokaisin kääntäen katseeni kolmikkoon.

"Kyllä meidän rahat riittää ihan reilusti, mutta onko tässä mitään hauskuutta ilman häntä?" Tony totesi melko hiljaisella äänellä.

"Miksi ei olisi? Ei Nick mikään hauska tyyppi ollut muutenkaan"

"Niin, mutta..." Tony yritti vielä, mutta keskeytin hänet.

"Onko kenellekään mitään suunnitelmia?" kysyin tuhahtaen ja katsoin kaikkia vuorotellen.

"No on meillä yks ajatus" Corey tokaisi hymähtäen ja alkoi tonkia laukkuaan.

Hetkisen kuluttua poika ojensi minulle pienehkön esitteen. Tanssiaiset. Huulilleni kohosi huvittunut hymy sillä eivät pojat usein ehdota tällaisia, no ehkä heillä oli suunnitelma etsiä itselleen joku neitokainen sieltä.

"Kuulostaa hyvältä, mutta jos me aiotaan mennä niin tarvitaan asut" totesin leveästi hymyillen.

"Shoppailemaan, jee" Tony tokaisi kuivasti ja pyöräytti silmiään.

Naurahdin hieman ja astelin takaisin eteiseen. Vilkaisin olkani yli poikia jotka raahautuivat itsekin hitaasti kohti ovea. Jostain syystä oloni oli paljon vapaampi kuin ennen sillä Nick oli päättänyt tarkasti mitä minun täytyi tehdä. Ja koska pidin itseäni enemmän johtajana kuin seuraajana tämä tilanne sopi paljon paremmin.

"Hei nyt kun Nick on muualla, ajattelimme antaa sulle tän" Tony sanahti ja ojensi puhelimeni.

"Oi kiitos" henkäisin ja tartuin saman tien rakkaaseen puhelimeeni.

Heti ensimmäisenä menin selaamaan sosiaaliset mediat ja viestejä oli tullut kaikkialla järjettömiä määriä. Selitin tilanteen pikaisesti läheisimmille ystävilleni, koska en minä viitsinyt jättää vastaamatta huolestuneisiin kysymyksiin. Soittaisin Carrielle vielä myöhemmin, mutta nyt minulla ei ollut aikaa. Leveä hymy kasvoillani astuin ulos huoneesta ja lähdin kohti hissejä.

***

"Mihin naiset tarvii näitä kaikkia?" sängylläni istuva Tony kysyi tutkaillen ostamiani meikkejä.