Sinä olet nyt meidän kanssamme

Luku 3 - Ongelmia

"Sinä veit hänet! Sinun takiasi minulla ei ole enää mitään. Menetin poikaystäväni, parhaan ystäväni sekä perheeni luottamuksen. Kuinka saatoit tehdä niin Sofia?"

Olin uponnut ajatuksiini ja joten kuten päätänyt viimeiseen hetkeen jonka vietin Maggien kanssa. Hetki ei ollut mukavimmasta päästä, mutta muistaisin sen ikuisesti. Voin lyödä vaikka vetoa, että Maggiekin muistaa hetken sanantarkasti. Se oli kova paikka hänelle. Jos totta puhutaan, minä tein väärin enkä ole todellakaan ylpeä siitä. Onneksi entinen ystävättäreni ei nähnyt minua. Olisi syntynyt melkoinen sekasotku, jos hän olisi saanut selville minun olevan siellä.

Palasin maan pinnalle vasta, kun auto kaarsi hotellin pihaan. Olimme aivan Nashvillen keskustassa ja ilmesti aijoimme viettää tämän päivän täällä. Astuin pikaisesti ulos autosta ja käänsin päättäväisen katseeni Nickiin päin. Halusin vältellä tätä paikkaa, mutta ei kai minulla niin huono tuuri voinu olla, että törmäisin Maggieen kahdesti.

"Haluan oman huoneen", tokaisin ja tuijotin poikaa haastavasti.

Nick virnisti ivallisesti kohottaen pikaisesti kulmakarvojaan. Sitten ruskeat hiukset omaava poika käveli vain ohitseni. Murahdin epämääräisesti sillä ilmeisesti en ollut saamassa omaa huonetta. Käännyin kannoillani ja marssin Nickin perään.

Tapansa mukaan Nick suuntasi vastaanottovirkailijan luo. Poika oli ilmeisesti aika rikas, koska hän maksoi aina hotellimme. Odottelin hissien edessä Nickin tuloa. Pian Alex liittyi seuraani. Hän vaikutti aika vaivaantuneelta.

"Tuota...anteeksi", poika sai kuiskattua.

Kohotin toista kulmakarvaani kysyvästi kääntäen katseeni Alexiin.

"Siis anteeksi siitä, kun oli töykeä siinä Corey jutussa", poika mutisi vältellen katsekontaktia.

"Aa, ei se mitään", vastasin ymmärtäessäni, että Alex mainisi sitä kun tämä hermostui kysyessäni Coreystä. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun joku vähän hermostuu uteliaisuudestani. Eihän noiden välinen juttu edes kuulunut minulle millään tavalla.

Pian Nick tuli luoksemme ja heitti minulle avaimet. Olin sittenkin saanut oman huoneen. Ehkä pojan sydämessä olikin jotain hyvää. Hymyilin tuolle kiitollisena ja astuin hissiin. Juuri ennen, kun hissin ovet sulkeutuivat Tony ryntäsi sisään juustohampurilaista syöden. Minä, Alex sekä Nick naurahdimme melkein yhtä aikaa.

"Mitä? Tämä oli alennuksessa", Tony mumisi suu täynnä ruokaa.

***

Olin noin tunnin maannut hotellihuoneen valkoisten lakanoiden keskellä. En ollut tehnyt muuta kuin vaihtanut nopeasti vaatteet. Normaalisti olisin tälläkin hetkellä puhelimella, mutta oma puhelimeni oli yhä jossain muualla. Kaipasin jo pahasti kaikkia sosiaalisia medioitani. Olin kyllä luvannut itselleni vähentäväni puhelimella oloa, joten ehkä tämä olisi hyvä tilaisuus siihen. Halusin tosin jutella siskolleni ja ystävilleni selittääkseni katoamiseni perin pohjin. En kuitenkaan ilmeisesti saisi tilaisuutta siihen. No, he kaikki tiesivät kuinka ailahtelevainen saatoin joskus olla, joten eivät he varmaan kovin huolissaan olleet. Eiväthän?

Yhtäkkiä sain loistoidean, pomppasin ylös sängystä ja pian astuin ulos hotellihuoneestani. Kipitin Nickin oman huoneen eteen ja koputin. Pian poika avasi oven katsoen minua kysyvästi.

"Haluan mennä katselemaan Nashvillen keskustaa, jos antaisit hieman rahaa voisin ostaa jotain", tokaisin hymyillen. En pystynyt enää olemaan paikoillani tai omat ajatukseni koituisivat kohtalokseni. Tarvitsin jotain tekemistä.