Sinä olet nyt meidän kanssamme

Luku 12 - Nick

Silmäni laajenivat varmaan lautasen kokoisiksi ja tuijotin suu auki Tonya. Pian tajusin kuitenkin ettei poika tuossa tilassa varmaan edes tajunnut mitä puhui. Tuhahdin hieman ja pyöräytin silmiäni pojan puheille.

"No? Teiän pitää puhua" Tony sammalsi ja pörrötti hiuksiaan.

"Ei Nick ole täällä" tokaisin, mutta tahtomattani katseeni etsi kyseistä poikaa juhlasalista.

"On hän, kysy vaikka Alexilta" Tony väitti ja lähti pian horjuen kohti salin uloskäyntiä.

Poika suuntasi ilmeisesti vessoille enkä todellakaan halunnut mennä sinne häntä vahtimaan joten tyydyin vain jäämään salin reunalle yksikseni. Vakuuttelin vielä ajatuksissani itselleni, että Tony oli täysin omissa maailmoissaan tai sitten hän oli luullut Liamia Nickiksi niin kuin minä. Ehkä voisin silti kysyä asiasta Alexilta, vaikka en hänelle kyllä mieluusti puhunutkaan.

Odotin poikaa samassa paikkaa eikä onneksi mennyt kauaa kun jo tunnistin Alexin yönmustat hiukset väkijoukosta. Poika käveli luokseni ja avasin suuni kysyäkseni Nickistä. Juuri sillä hetkellä musiikki vaihtui taas hitaammaksi ja kaikki siirtyivät tanssimaan salin keskelle. En halunnut olla ainoa joka jää vain seisomaan joten vedin Alexin mukanani ihmisten keskelle. Poika kurtisti kulmakarvojaan muttei vastustellut.

"Kai sinä nyt tanssia osaat?" kysyin tuhahtaen ja katsoin suoraan pojan vihreisiin silmiin.

"Osaan osaan" tuo vastasi huvittuneena.

Tanssimme hetken aikaa hiljaisuuden vallitessa välillämme ja annoin itselleni hetken aikaa miettiä pitäisikö minun Nickin lisäksi puhua myös siitä huumekauppiaasta. Lopulta tulin siihen tulokseen että aihe oli liian vakava vain sivuutettavaksi ja päätinkin aloittaa suoraan sillä.

"Onko Masonista kuulunut?" kysyin hiljaa ja näin pojan kasvojen lihasten jännittyvän.

"Ei. Maksoin velkani hänelle" Alex mutisi vältellen katsekontaktia.

"Ei sinun enää tarvitse piilotella asiaa, koska tiedän sen jo" totesin sillä poika näytti jotenkin häpeävän tekojaan.

"En minä piilottelekkaan. On vain niin hankala puhua siitä kenellekkään..."

Nyökkäsin hieman ja purin alahuultani. Olin aina pitänyt Alexia muita poikia vahvempana, mutta oikeasti hän taisi olla peloissaan. Siitä ei voi moittia ketään koska pelko kuuluu elämään, varsinkin jos on noin vakavasta asiasta kyse. Ehkä juuri haavoittuvaisuus oli se mitä Alex piilotteli.

"Tony muuten sanoi että Nick olisi täällä" totesin lopulta ja kohotin hieman kulmakarvojani.

"Ainiin...minäkin näin jonkun Nickiltä näyttävän, mutta en ole varma oliko se hän. En nähnyt kunnolla" poika mutisi vetäen syvään henkeä.

Räpyttelin silmiäni hetken aikaa hämmentyneenä. Oli siis pieni mahdollisuus, että Nick oli täällä. Kuitenkin epätietoisuus tästä asiasta sai minut hieman hermostuneeksi, joten päätin ottaa asiasta selvää. Jos Nick tosiaan oli paikalla, minä varmaan löytäisin hänet. Niinpä tartuin jälleen kerran Alexia kädestä ja vedin ihmismassojen läpi pois salista. En uskonut Nickin olevan tanssilattialla, joten hänen täytyi olla jossain muualla.

"Missä Tony muute on?" Alex kysyin yhtäkkiä keskeyttäen ajatukseni.

"Hän meni vessaan" mutisin lyhyesti.

"Okei, mä taidan käydä ettimässä sen"

"Mitä?" sanahdin kääntäen katseeni poikaan. Jostain syystä en halunnut nyt jäädä yksin. "Tai siis, voisitko auttaa minua etsimään Nickin?"

Alex kohotti toista tummaa kulmakarvaansa ja voisin jopa vannoa, että näin pojan huulilla huvittuneen hymyn. Hymystä huolimatta poika pysähtyi miettimään vastaustaan hetkeksi, mutta onnekseni hän nyökkäsi lopulta. Niinpä kävelimme yhdessä kaikki mahdolliset käytävät läpi yrittäen etsiä Nickiä, mutta turhaan. Olin hetki hetkeltä varmempi siitä ettei poika oikeasti ollut täällä.