Forever Smile \ M.G

~2~

Martinus

Tyttö sulki välistämme kaapin oven. Hänellä oli vaaleat hiukset ja siniset silmät. En ole nähnyt häntä aiemmin. Tuo katsoo minua ihmeissään. Hän taisi tunnista minut. Olenhan Martinus Gunnarsen, Marcuksen veli.

"Minä... minun täytyy mennä" tuo sanoi hiljaa.
"Odota. Mikä sun nimesi on" Huusin hänen peräänsä. Tuo kääntyi minun päin."Olen Haley"
"Kiva nimi. Ootko sä uus" kysyin. "Joo. Oon seiskalla"
"

Mä oon kasilla. Oon Martinus". Minäkin otin kamani kaapistani, joka oli Haleyn kaapin vieressä ja lähdin kohti luokkaani.

Olihan Haley kaunis, mutta ei minun makuun. Tykkään enemmän räväkämmistä tytöistä. Marcus ehkä tykkäisi hänestä.

Saavutin luokan ja koputin oveen. Opettaja tuli avaamaan sen. Onneksi hän ei suuttunut pahasti minulle. Ja sehän on harvinaista tuolta naiselta. Kävelin paikalleni, kaverini viereen. Marcus, joka istui kaverinsa vieressä, meidän vieressä katsoi minua kysyvästi.

Otin kirjani ja phelimeni esiin. Lähetin Marcukselle viestin puhlimellani.

Minä: löysin sulle nätin muijan

Marcus: mut jäit itte juttelee sille

Minä: sen nimi on Haley ja se on seiskalla

"Marcus mikäs sielä puhelimessa on niin tärkeää, että ei voi keskittyä opetukseen. Lueppas meille kaikille" opettaja huusi pitkän nenänsä takaa. Sujaiutin nopeasti puhelimeni taskuuni."Ei siä mitään" Marcus vastasi ja oli laittamassa puhelintaan pois, mutta hänen kaverinsa otti sen.

"Jaa jaa, hän juttelee Martinuksen kanssa..." kaverinsa aloitti. Opettaja mulkaisi minua. "...Martinus sanoo että löysi jonkun Hayle nimisen seiska luokkalaisen muijan Marcukselle".

"Pistäkää kaikki puhelimet pois, eikä jutella enään mistään muusta, kuin matematiikan aiheesta" opettaja huusi ja alkoi taas opettamaan. Näytimme Marcuksen kanssa hänen kaverilleen keskisormea, tuon virnistäessä meille.

Jonkin ajan päästä tunsin olkapäähäni osuvan jotain. Katsoin siihen ja huomasin lattialla paperimytyn. Nostin sen ja vilkasin Marcusta. Hän katsoi minua kehottavasti. Joten avasin käärön. Siinä luki isolla:

Nadia tarvitsee sinua, eikä Haley.

Sitten alhaalla luki Marcuksen käsialalla:

T: Janna

Janna kuului Nadian Squadiin.

Puristin päätäni ja annoin lapun edessä olevalle kaverilleni.
"Anna opelle" kuiskasin hänelle. Tuo antoi sen seuraavalle, joka laittoi sen opettajan pöydälle.

Taas kului jonkin aikaa, kun opettaja huomasi lapun. Hän avasi ja luki sen. Katsoin Jannaan päin ja huomasin hänen olevan aivan punainen häpeästä.

"Janna! Mitä tämä on? Nadia tarvitsee sinua, eikä Hayle. Terveisin Janna" opettaja kysyi Jannalta. Koko luokka repesi nauruun, paitsi Janna.

---

Marcus

Meillä on nyt liikuntaa. Olen pukkarissa muiden poikien kanssa vaihtamassa vaatteita. Täällä on myös joku seiska luokista. Menin ulos pukkareista, kun olin valmis. Opettajat eivät ole viellä tulleet, mutta siellä oli jo muutama tyttö. Ilmeisesti me tanssimme.

Näin Nadian ja ryhmänsä kauimmaisessa nurkassa. Siellä oli joku uusi tyttö. Hän oli todella kaunis. Blondit hiukset kiinni poninhännälllä ja kirkkaat siniset silmät tuikkien. Hänellä oli päällään harmaat verkkarimaiset sortsit ja musta huppari.

Tyttö katsoi minua ja päästi pienen hymyn. Hymyilin takaisin ja hän laski päänsä. Varmaan punastuu.

Martinus ilmestyi viereeni.
"Tuo on se Haley, josta kerroin" Martinus kertoi minulle. Nyökkäsin ja huomasin Jannan juoksevan tyttöjen luo. Tuo kertoi heille jotain ja pian he jo katselivat tännepän. Nadia sanoi jotain Haylelle ja tuo käveli pois hieman loukkaantuneena. Nadia on todella ilkeä.

Tuo noita, joka tahtoo tyrkyttää itseään meille ja tahtoo meidän kautta kuuluisuutta, ainakin luulisin noin, käveli ryhmänsä kanssa tänne.

"Janna kertoi, että Hayl käski Martinuksen sanoa sinulle, että otat Haylen tyttöystäväksesi. Petätkö sinä, Marcus Gunnarsen minua" Nadia kysyi hieman suutahtuneena.
"Mitä!?" minä ja Martinus sanoimme yhteenääneen. "Ensiksikin, Martinus vain kertoi minulle Haleystä ja toiseksi, sinä, et, ole, minun, kanssa, mitenkään, yhdessä" tavutin hänelle.

Opettaja tuli saliin ja käski poikien ja tyttöjen menevän riviin vastakkain.

Kun olin rivissä, huomasin Nadian olevan suoraan edessäni. Hän räpytteli tekoripsiään ja hymyili minulle. Ignoorasin hänet ja vilkaisin Haleytä. Tuo katseli meidän luokkalaista Jimmyä. Olemme olleet samalla luokalla kasista asti, mutta emme ole mitään muuta.

Onkohan heillä jotain juttua. Toivottavasti ei.

"Tänään me tanssimme, jos et vielä tajunnut. Olemme tehneet parit jo aiemmin. Kun sanon nimesi, mene parisi luo. Aloitetaan..." opettaja puhui. Toivoin salaisesti saavani tuon Haleyn parikeni. Tahdon selvittää hänen ajatuksensa, tai mitä hänelle on käynyt.

Kuulin Martinuksen mutisevat, että ei Nadiaa. Minäkin toivoin samaa. "... Erika ja Nico. Jimmy ja Janna..." näin Haleyn ilmeen olevan pettynyt. Imeisesti, koska hän ei pässyt Jimmyn kanssa. "... Nadia ja Alex..." Martinus huokaisi syvään ja päästeli jotain "jes" ääniä. "... Martinus ja Wiivi, Marcus ja Haley...". Hymyilin itsekseni. Olen kokoajan lähempänä määränpäätäni.

"Taidan tuntee mun veljen aika hyvin. Nyt jo oot iha hulluna Haleyyn" Martinus nauroi.

"Hehe" vastasin hänelle sarkastisesti. Kävelin Haleyn luo, joka oli selkä minuun päin.

"Moi Haley" sanoin hänelle. Tyttö kääntyi minuun päin. "Oh, hei" hän snoi suloisesti. Ääni oli hento ja hiljainen.
Opettaja alkoi antamaan ohjeita: "Nyt tanssimme perus valssia. Pojat ottavat tytön lantiosta ja kädestä, jonka nostatte ylös, kiinni" ja näin alkoi tähän mennessä paras liikuntatunti.

Vähän lyhyempi, kun edellinen. 

Luvun kyymys: Ootteko koskaan olleet onnellisia koulun tanssiliikassa/jos ootte, niin mitä tapahtu?
XD