Forever Smile \ M.G

~4~

Marcus

Ajattelin Haleyn olevan kiva. Mutta ilmeisesti hän on samanlainen kun Nadia. Näin hänet tupakoivan kaupan pihassa.

Haley seurasi minua kotiini asti. Avasin ulko-oven ja astuin sisään. Laiton oveen kiinni juuri Haleyn nenän edestä.

"Marcus. Olen pahoillani. Nadia kertoi jotain teistä. Mutta en uskonut. Hän veti minut pois sieltä koulusta niin en voinut jäädä odottamaan tai mitään." kuulin oven takaa Halyen äänen. Lähdin olohuoneeseen.

"Mitä täälä tapahtuu" Martinus tuli olohuoneeseen. Hän taisi kuulla Haleyn koputuksen. Muita talossamme ei ollut. Vanhempamme tulevat aina joskus illalla ja Emma (pikkusiskomme) on isovanhemmillamme.
"Älä avaa" sanoin Martinukselle.

"Avaampas. Se on Haley. Hän lähetti viestin" Martinus käveli ovelle ja aukasi sen. Mistä Martinus on saanut hänen numeronsa.

"Haley. En tiiä mikä Marcuksella on" kuulin Martinuksen sanovan. "Minä tiedän" Haley sanoi hieman surullisena. Nuo tuli olohuoneeseen ja Haley katsoi minua pahoillaan. Huokaisin.
"Vetikö Nadia sinut pois" kysyin tytöltä. "Juu. Menin hänelle mutta he alkoivat ryypätä. Lähin, koska en juo. Tai siis tuossa seurassa"
"Mutta kuitenkin poltat." vastasin kulmaa nostaen. Tuo laski päänsä.
"No se on mennyttä. Tehdäänkö jotain?" Martinus kysyi hymyillen.

___

Haley

Pyöräytin tyhjää Novelle pulloani. Se osui Marcukseen. "Totuus vai tehtävä"
"Totuus" hän vastasi. "Millaisista tytöistä tykkäät" kysyin vinkaten silmää. "En tiedä. Sen täytyy olla kiltti ja se ei saa olla kateellinen faneillemme" tuo vastasi hymyillen.

Onkohan hänellä mielessä joku tietty. Miksi se minua kiinnostaisi.

Marcus pyöritti ja se osui minuun. "Totuus vai tehtävä"
"Tehtävä" valitsin.
"Ota huppari pois"
Vakavoiduin heti.

"Toi tais olla vakavaa. Sun täytyy tehdä jotain... jotain, jos et tee sitä." Martinus sanoi hiljaa. Huokaisin. En tahdo kertoa pojille, että mitä hihojen alta löytyy. Joten minun täytyy tehdä jotain, mitä minulta ei odotettaisi. Mutta en uskalla.
Otan hupprini pois ja laitan käteni vasten vatsaani.

Marcus otti käsistäni kiinni ja käänsi ne. Hän katsoi kauhuissaan viiltojani. "Olen pahoillani" Martinus sanoi hiljaa.

Vetäisin käteni huppariini ja pyöräytin pulloa. Se jäi Matrinukseen. "Mitä sinun ja Nadian välillä on?" kysyin. Tahdoin unohtaa tämän äsköisen nopeasti. Hänen ilme kirkastui ja hän taisi muistaa joitain. "Haley et saa hengaa heidän kanssa. He ovat kamalia. Meidän piti jo kertoa sinulle mutta unohdimme".
"Juu ei hätää. En aijo olla enään heidän kanssa".
"Sitten sinun on pakko olla meidän kanssa" Martinus hymyili. Hymyilin takaisin.

Minä hymyilin. Pitkästä aikaa oikeesti.

Minä hengailisin heidän kanssa. Olen vain joku tuntematon tyttö jostain Lontoosta. He ovat kuuluisia poikia ja kaikkien tyttöjen unelma. Se olisi todella outoa olla heidän kanssa.

"Me mennään muuten Kiertueelle koulun loputtua ja palaamme vasta parin viikon päästä koulun alettua" Marcus kertoi.
"Wau. Minkä niminen. Mistä te alotatte. Jännittääkö." aloin luettelemaan kysymyksiä. Olin oikeasti kiinnostunut. Pojat ovat saavuttaneet jotai upeaa.
"Together ja me alotetaan Oslosta ja kyllä jännittää" Marinus kertoi ja veti syvään henkeä. "Haluutko tulla katsomaan semmosta "harjoitus" keikkaa tähän läheiseen kahvilaan?" Marcus kysyi. Se olisi hienoa nähdä pojat laulamassa livenä. Olen vain kuullut joskus radiosta heidän musiikkiaan.
"Kai mä voin" sanoin hymyillen.
"Se alkaa 7.30 pm nii me tullaan hakee sua" Marcus kertoi "mutta katotaanko nyt leffa" tuo vielä ehdotti.

"Mikäs siinä. Mutta kauhuelokuva"
Martinus katsoi minua kauhuissaan. "Vihaan niitä. Pliis ei kauhuelokuvaa"

Nauroin tuolle ja käskin Marcuksen laittaa Light Out elokuvan pyörimään. Menimme istumaan sohvalle.

Kun tuli "pelottava" kohta, Tinus säikähti kiljaisten ja piiloutui sohvan taakse. Nauroimme Marcuksen kanssa hänen reaktiolleen.

Jossain vaiheessa elokuvaa minua alkoi väsyttää. Painoin pääni ilmeisesti Marcuksen olkapäälle ja suljin silmäni, sillä tunnistiin tuon äänen: "hyvää yötä kaunokainen".

Olen vihdoin onnellinen. Minun ei tarvitse enää pelätä. Sillä en ole yksin. Minulla on nämä pojat. Ja isä.

Nukahdin Marcuksen syleilyyn hymyille.

Aamulla, kun heräsin, oli jo aurinko korkealla. Kuulin ääniä ja tunsin painoa päälläni. Avasin silmäni ja huomasin olevani Gunnarsten olohuoneessa. Painon teki Marcuksen käsi, joka oli kietoutunut ympärilleni. Nukuimme molemmat sohvalla lusikka asennossa.

Äänet paljastuivat keittiöstä. Sieltä tuli myös herkullisen ruoan tuoksu. Martinus juoksi joku pikkutyttö perässään olohuoneeseen. "Olet hereillä Hally" tuo tyttö sanoi. Hymyilin tuolle. "Se on Haley Emma" Tinus korjasi ilmeisesti pikkususkoaan Emmaa ja jatkoi "tule aamiaiselle ja herätä poikäystäväsi". Punastuin ja nyökäsin. Ei Marcus ole poikaystäväni.

Käännyin kuitenkin hänen suuntaan ja nostin hänen hiuksensa naamansa päältä pois. "Mac. Herää. Siellä on aamiainen valmis" kuiskailin hänelle. Tuo aukaisi silmänsä räpsytellen. Hän taisi olla vielä puoliksi unessa, sillä hän käänsi selkänsä minulle ja tipuin lattialle samalla. Martinus juoksi luokseni ja katsoi minua huolissaan. Repesin nauramaan, niinkuin myös Tinus. Marcus heräsi a katsoi meitä ihmeissään. Olihan se aika outoa, että minä makasin maassa ja Martinus melkein maassa ja nauroimme, kuin viimeistä päivää.

Saimme naurun lopetettua ja selitimme Macille tilanteen. Tuo oli pahoillaan, mutta nauroi silti hieman. Menimme keittiöön ja tapasin siellä poikien vanhemmat. "Hei Haley. Olen poikien äiti, Gerd Anne. Kutsu Anneksi" kaunis nainen kertoi ja kätteli minua. Seuraavaksi heidän isä tuli esittelemään itensä: "Hei. Olen Kjell Erik. Heidän isä ja sano Erikiks" 

Ensi luvussa sitten on  keikka kahvilassa. 

Luvun kysymys: mikä on tyhmin juttu mitä oot joutunu tekee pullonpyörityksessä