Forever Smile \ M.G

~12~

Haley

Olimme koulun takana Erikan kanssa. Samassa paikassa mihin menemme aina tupakalle. Meidän nytkin piti, mutta epäröin. Ja se jos joku ihmetytti minua.
Harkitsin, että lopettaisin polttamisen. Kokonaan. Marcuksen takia.

"Haloo! Annatko minulle?" Erika kysyi. Katsoin askia ja sitten Erikan ojennettua kättä.

"Tota. Mietin että lopetan." Kerroin.
Erika tuiotti minua hetken mitään sanomatta. Hän kohautti olkapäitä ja sanoi: "Mikäs siinä. Mäkin voin yrittää"

Hymyilin tuolle ja tiputin askin. Tallasin sitä ja heitin sen puskaan.
Se ehkä hieman sattui, mutta kuitenkin tuntui hyvältä.

Kävelimme takaisin saliin. Väki oli alkanut poistua. Siellä oli vielä muutama oppilas meidän ja poikien lisäksi.
Muunmuassa Nadia ja Jimmy.
Menimme Martinuksen ja Marcuksen luo. He olivat aika hiljaisia ja välittivät katseitani.

Lopulta luovutin ja kysyin: "Hei, mikä on?"
"Kuulimme jotain noiden porukasta" Tinus sanoi ja osoitti Nadiaan. Katsoin poikia kysyvästi.
"Nadia suuttui Jimmylle, koska ei ollut kertonut sille että sinulla ja Jimmyllä on jotain, en kuullut kunnolla" Tinus selitti. Katsoin poikaa suu auki.
"Ei todellakaan ole totta. Meillä oli juttua, mutta ei enää" selitin. Pojat katsoivat minua surullisesti.

---

Pojat lähtisivät kiertueelle huomenna. En ollut muistanut koko asiaa.

Olemme olleet aika hiljaisia tanssiaisista lähtien. Pojat eivät tiedä uskooko niihin vai minuun.
Toivon vain, että saamme selvitettyä poikien kanssa ennen kiertuetta.

Erikakaan ei ole ottanut yhteyttä.

Puhelimestani kuului ilmoitus ääni, että olin saanut viestin. Katsoin ja huomasin sen tulevan Marcukselta.
Mac: mitä sinä ajattelet???
Minä: ?
Mac: tiedät varsin hyvin
Minä: En tiedä!!!
Mac: vitun huora olet ollut kokoajan Jimmyn kanssa
Mac: olisi pitänyt arvata

Suljin puhelimeni näytön järkyttyneenä. En ole ollut Jimmyn kanssa. Tämä on joku Nadian huono pila. Miten se kehtaa. Voisin tappaa sen tytön.

Heitin suutuksissani puhelimeni seinään.
Onko Tinus minulle vihainen.

Otin puhelimeni lattialta, jonka näyttö oli mennyt paskaksi.

Lähdin juosten alakertaan ja vedin kengät jalkaan. Aloin juoksemaan kohti Gunnarsten taloa.
Perille päästyä pimpotin ovikelloa ja koputin ovea jämäkästi (miten?😂).

Emma tuli avaamaan oven. "Marcus, Haley tuli" tyttö sanoi automaattisesti. Oli tottunut ilmoittamaan Macille.

Kävelin yläkertaan ja aukaisin Tinuksen puolen oven käytävän päästä. Hän istui koneella kuulokkeet päässä. Kun hän huomasi minut, hän sulki koneen läpän ja otti kuulokkeet pois. Hän katsoi minua pilkkaavasti.

"Voin vannoa, että minulla ja Jimmyllä ei ole mitään juttua ja miksi sinä olet loukkaantunut" sanoin kuiskaten. Hän pyöräytti silmiään.

"Jos joku satuttaa veljeäni. Minäkin loukkaannun" Tinus kertoi. "Ja minä arvostan sitä, mutta kuuntele.." aloin selittämään mutta hän keskeytti: "Ensin esität että kaikki on hyvin, mutta kun jäät kiinni, niin valehtelet. Odotin sinusta jotain aivan muuta. Olit todella hyvä ystäväni, mutta et enää"!
Tinus melkein huusi minulle. Aion pistää takaisin. "Minä ihastuin Jimmyyn. Kaikki koulun 7 ja 8 luokkalaiset tytöt ja miksei pojatkin, ovat kusessa häneen. Hengasin hänen kanssaan, mutta tapasin sinut ja Marcuksen. Olitte paljon ihanempia ihmisinä. Tiesin Jimmyn kuitenkin feidaavan minut joskus. Minä rakastan Marcusta. Jotkut sanovat, etteivät näin nuori voi rakastua, mutta minä olen eri mieltä (minä olen samaa mieltä 😂). Marcus oli kaikki mitä tarvitsin. Te molemmat. Autoitte minua pääsemään menneiden yli. Ei voisi olla onnekkaampaa ihmistä, kun minä. Löysin kaksi noin ihanaa poikaa" tunsin kyynelten tippuvan poskilleni. Martinuksen silmät olivat punaiset, mutta pian hän otti tuon saman ilkeän ilmeen. "Kauanko olet suunnitellut tuota puhetta?" hän sanoi ja nousi sängystään. Tuo tönäisi minut käytävälle ja melkein kaaduin. Hän paiskasi oven kiinni nenäni edestä.
Selvä, hän ei välitä.

Tahdon vielä yrittää puhua Marcukselle.
Koputin hänen oveensa. Kuulin heti ääniä ja askelia tulevan ovea kohti.

Hän siis aikoo avata ja voimme jutella.

En malttanut odottaa, joten avasin oven. Se kuitenkin heti meni kiinni ja lukkoon.

Eli Marcus nousi nopeasti oikeasti vain jotta voisi laittaa oven lukkoon.

Huokaisin ja koputin vielä oveen.
"Marcus, tiedän että et tahdo puhua minulle, mutta kerron nyt saman kun Tinukselle" aloitin. Laskeuduin ove pitkin lattialle. "Te pelastitte minut. Olen nykyään lopettanut polttamisen. En tiedä miten pystyn olla ilman teitä. Ja Marcus, minä rakastan sinua" lopetin ja päästin toiset kyyneleet. Nousin seisomaan ja ryhdistäydyin. Olin juuri lähdössä, kun Marcus tuli perääni. Hän hymyili minulle. Hymyili.
Taisin onnistua.
Tuo lähestyi minua.
Tunsin sydämeni hakkaavan.

Hän melkein jo suuteli minua, kun löi minua. Löi minua poskelle.
Katsoin häntä järkyttyneenä. Toisinkun hän minua. "Olet kauhea huora. Vittu kukaan ei halua sinua. Tekisin samanlailla kun äitisi jos olisin hän" Marcus sanoi kylmästi. Katsoin häntä kauhuissaan ja peloissaan. Tuo katsoi taakseni ja perääntyi huoneeseensa. Käännyin ja huomasin Annan olevan siinä tuijottamassa minua.
"Olen pahoillani Haley" tuo kuiskasi. Purskahdin itkuun. En olisi Marcuksesta uskonut. Hän osui arkaan paikkaan. Äitini itsemurhaan.

----

Makaan sängyssäni ja katson Marcuksen ja Martinuksen mystorya Snapchatista. He ovat pitkällä matkalla kohti Osloa.

Olen menettänyt heidät.

Tahdon kysyä Erikalta, uksooko hän juotuihin.

Valitsin tytön numeron ja painoin "soita" nappia. Puhelin tuuttasi pari kertaa, kunnes hän vastasi. "Ömm... Hei Haley"
"Tahdon puhua kanssani" kerroin. Tuo oli hetken hiljaa. "15 minuutin päässä röökipaikalla" Erika sanoi ja lopetti puhelun. Hymyilin pienesti. Ehkä hän ei ole jättänyt minua.

Lähdin heti ottamaa kengät jalkaani ja lähdin kohti koulua. Sen saavutettua menin koulun taakse, mutta Erika ei ollut siellä vielä. Odotin ja odotin. Oli mennyt jo puoli tuntia.
Luovutin jo ja lähdin kohti kotia. Kuitenkin kulman takaa juuri saapui Erika. Hän katsoi minua ilmeettömösti.
"Uskotko sinä juoruihin" kuiskasi.
"Jos Nadia veti välit poikki Jimmyn kanssa ja itsekin Jimmy tunnusti." Hän kertoi. Tuijotin häntä silmiin, kunnes hän vastasi kunnolla. "Niin, kyllä, kyllä uskon"

Katsoin häntä kauhuissaan. "Olet ihana ihminen. Mutta miksi et kertonut minulle. Väität jopa vastaan. En tahdo olla enään mitään sinulle. Olen pahoillani" tuo sanoi surullisesti ja käänsi minulle selän.

Olen menettänyt hänet.

------

Se oli sitten viimeinen luku. Mutta kuitenkin tulee vielä "viimeisin viimeinen luku"😂

Luvun kysymys: Onks joku lavastanu sut jotenkin ja miten?