Star Wars; Viimeiset Sanat

Luku. 3

- Jahas.. Eli hän on joku muistisairas.. Kylo mutisi tyytymättömänä, ja vilkaisi kuulusteluhuoneeseen suuren ikkunan läpi, hän näki tytön istuvan hiljaa penkillä. Tyttö huomasi Kylon katseen, ja sanoi jotain, mutta ääni ei kuulunut paksun turvalasin läpi.
- Mitä olette saaneet selville? Ääni kysyi Kylon takaa, hän kääntyi nopeasti ympäri ja Huxin ilmeetön naama oli suoraan Kylon edessä.
- Tyttö ei muista mitään. Ei edes omaa nimeään. Kylo sanoi astuessaan askeleen taaksepäin kauemmaksi Huxista. Hux katsoi tyttöä ikkunan läpi, pieni virnistys nousi hänen huulilleen.
- No sittenhän tyttö on täydellinen oppilas sinulle. Hän sanoi kevyesti, Kylo katsoi tätä järkyttyneenä.
- Mitä sinä oikein sanoit?! Hän huudahti vihaisena, Hux vain katsoi häntä tyynenä.
- Se on Yksinvaltiaan käsky. Hän sanoi rauhallisena, mutta tyytyväisyyden erotti hänen äänestään. Kylo katsoi tätä vihaisena, mutta onnistui pitämään pintansa, eikä hakannut kivikasvoista miestä sairaalakuntoon.
- Selvä. Kylo sanoi yrittäen pitää äänensä tasaisen rauhallisena, Hux nyökkäsi hieman yllättyneenä tämän rauhallisuudesta.
- Hyvä että ymmärrät. Hux sanoi lopulta, ja käveli pois.
Kylo huokaisi syvään, ennen kuin astui kuulusteluhuoneeseen jonka keskellä tyttö yhäkin istui. Tyttö käänsi pelokkaan katseensa Kyloon.
- Milloin pääsen pois täältä..? Tyttö kysyi pienellä, pelokkaana äänellä, Kylo huokaisi.
- Sinusta tulee nyt oppilaani, opetan sinulle tarvittavat soturin taidot. Hän sanoi, tyttö näytti järkyttyneeltä, eikä aluksi saanut mitään sanottua.
- Minä.. Siis.. Miten minä hyödyn siitä? Tyttö kysyi siniset silmät pelosta kiiluen, Kylo huokaisi.
- Saat täältä asuinpaikan ja ruokaa.
Vastineeksi sinun tulee palvella Ritarikuntaa uskollisesti kuolemaan saakka. Lisäksi eihän sinulla ole muita vaihtoehtoja, galaksissa ei ole sijaa muistisairaille. Tämä selitti, tytön ilme kirkastui ja tämä nousi seisomaan tuolilta.
- Okei, Senpai!~ tyttö hymyili tyytyväisenä, Kylo katsoi tätä yllättyneenä.
Tyttö oli hyväksynyt sopimuksen aika helposti..
- Hyvä on, seuraa minua niin näytän sinulle huoneesi. Kylo sanoi lopulta ja käveli ulos huoneesta tyttö perässään.
- Muuten Senpai.. Mikä on minun nimeni..? Tyttö kysyi mietteliäänä, kävellessään Kylon vieressä.
Siihen kysymykseen Kylo ei osannut vastata.
- En tiedä.
Tyttö katsoi Kyloa pettyneenä, ennen kuin hymyili pirteänä.
- No keksi sinä minulle nimi, Senpai. Hän sanoi, Kylo pysähtyi niille sijoilleen.
- Minunko pitäisi keksiä sinulle nimi? Hän kysyi yllättyneenä, tyttö nyökkäsi.
- Niin. Joku vain. Hän sanoi vakava ilme kasvoillaan, katsoen Kyloa tiiviisti.
Kylo käänsi katseensa sivuun, jostain syystä hän ei vain kestänyt katsoa tyttöä silmiin.
- Olkoon nimesi vaikka...  Kylo mietti hetken, ennen kuin vain yksi asia juolahti hänen mieleensä;
- Hope. Hän sanoi lopulta, Hope niminen tyttö katsoi häneen hymyillen hieman.
- Kiitos Senpai~