Star Wars; Viimeiset Sanat

Luku. 24

"Täh?", Hope kysyi ällistyneenä, ja katsoi Kyloa ymmällään.
"Sinun on jo aika saada valosapeli", Kylo vastasi, "Itseasiassa sinun olisi kyllä pitänyt hankkia se itse, mutta nyt siihen ei ollut aikaa"
"Mutta ei tämä näytä valosapelilta..", Hope totesi kun katsoi punaista kristallia hämmentyneenä.
"Sinun pitää rakentaa se itse", Kylo tokaisi, ja huokaisi syvään kun näki Hopen hätääntyneen ilmeen. "Kyllä minä voin hieman auttaa sinua. En osaa edes kuvitella mikä sotku syntyisi kun sinä alkaisit rakentaa valosapelia..."
"Milloin aloitamme?", Hope kysyi innoissaan, ja katsoi Kyloa siniset silmät loistaen.
"Tänään", Kylo sanoi, ja lähti kävelemään kohti käytävää. "Tule"
He kävelivät erääseen huoneeseen. Kylo riisui kypäränsä, ja laski sen sivupöydälle. Hän istui alas huoneen keskellä olevan pöydän ääreen, ja pienellä kädenliikkeellä kehotti Hopen samaan. Hope istui kiltisti alas, ja laski käsissään olevan rasian pöydälle, samalla silmäillen kiinnostuneena pöydällä olevia tavaroita.
"Näistäkö tehdään valosapeli?", Hope kysyi, ja pyöritteli kädessään jotain metallikappaletta.
"Niin", Kylo vastasi lyhyesti, "Aloitetaan"
Aika kului siinä kun Kylo kokosi eri osia yhteen täysin keskittyen, pyytäen vain silloin tällöin Hopea ojentamaan eri osia. Hope katseli tarkasti miehen työtä, ja nosti hetkeksi katseensa ylemmäs Kylon keskittyneitä kasvoja päin. Hän katsoi pitkään miehen tummiin silmiin, ennen kuin hänen katseensa lipui alaspäin. Hope ei ollut juuri koskaan nähnyt häntä ilman maskia, joten nyt hän tahtoi painaa tarkasti jokaisen yksityiskohdan mieleen.
Yllättäen Kylo nosti hetkeksi katseensa, ja Hope käänsi heti katseensa takaisin pöydällä olevaan valosapelin alkuun. Hän tunsi outoa kuumotusta poskillaan, vaikka huoneessa ei ollut edes kuuma, miksiköhän?
Kylo ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan käänsi itsekin katseensa takaisin kohti työtään.
Silloin ovi avautui, ja Kylo nosti jälleen katseensa tulijaa kohti, kuten myös Hope. Ja kuinka ollakkaan, ovensuussa seisoi Sara Fett. Hän hymyili jälleen vinoa hymyään, ja vilkaisi nyt ainoalla silmällään keskeneräistä valosapelia kohti, jolloin virne hänen kasvoillaan leveni.
"Oi, saankos minäkin osallistua askartelutuokioon?"
"Hyvin hauskaa", Kylo sanoi kuivasti, ja käänsi katseensa takaisin työtään päin. "Mitä teet täällä?"
"Löysin jälleen tietoa, joka saattaisi kiinnostaa", Sara vastasi kun veti sivupöydän ääressä olevan tuolin Kylon viereen, ja istahti sille. "Kolmannen Liikkeen sotureista nimittäin"
"Jatka toki", Kylo kehotti, ja kiinnitti valosapeliin nyt jotain pientä suojalevyä.
"Satuin kuulemaan Mos Easleyllä Kolmannesta Liikkeestä juttuja. He kuulemma etsivät palkkiometsästäjiä joukkoonsa", Sara aloitti, ja Hope katsoi häneen kiinnostuneena. "Joku palkkiometsästäjä oli koettanut käydä onkimassa sitä työtä, muttei päässyt läpi. Hän kuitenkin tapasi muutamien heidän joukkojensa johtajia. Kolmannessa Liikkeessä on neljä liittouma-johtajaa. On Ruusujen liittouma, johtajana Roselina, Langan liittouma, johtajana Claude, Miekan liittouma, johtajana Odeos ja Magian liittouma , johtajana Crux. Ja ylin pomo on joku Yön Kreivi, jonka henkilöllisyyttä, taikka olinpaikkaa kukaan ei tiedä. Sotureiden määrä ei ole selvillä, mutta heidän taitonsa päihittävät määrän. Rankka taistelu on siis tiedossa", Sara kertoi, ja muut kuuntelivat hiljaa vieressä.
"Olemme aloittaneet jo valmistelut. Voitamme kyllä", Kylo sanoi itsevarmasti, irrottamatta katsettaan valosapelista joka alkoi olla jo kohta valmis.
"Itsevarmuutta sinulla ainakin piisaa", Sara naurahti, "Minä jään tänne myös taistelemaan. On muutama kana kynittävänä Kolmannen Liikkeen kanssa"
"Mmh", Kylo mutisi poissaolevana, keskittyneenä valosapeliin, ja ojensi kättään Hopelle. "Anna se kristalli"
Hope antoi varovaisesti rasiassa olevan punaisen kristallin Kylolle, hän asetteli sen valosapelin sisälle, ja sulki kannen.
Kylo otti valosapelin käteensä, ja laittoi sen päälle, jolloin valosapeli sylkäisi esiin punaisen humisevan terän.
"Valmis", Kylo sanoi selvästi tyytyväisenä aikaansaannokseensa, ja Hope katsoi häntä ihailevasti vierestä.
"Vau, siitä tuli upea!", hän henkäisi ihastuneena, "Olet tosi taitava, Senpai!"
Kylon huulilla kävi pieni, lähes huomaamaton hymy, kun hän ojensi valosapelin vuorostaan Hopelle.
"Siinä"
"Kiitos!", Hope hihkaisi yhtenä hymynsä kun piteli käsissään valosapelia, mutta pian hän vilkaisi Kyloon epävarmana. "Miten tätä käytetään?"
"Menemme nyt harjoittelemaan sitä", Kylo vastasi, hän oli jo arvannut että tässä kävisi näin. Hän nousi ylös, ja aikoi ottaa maskinsa sivupöydältä, mutta huomasi ettei se ollutkaan enää siinä.
"Miten tästä oikein näkee läpi?", Sara kysäisi, ja Kylo käänsi katseensa häneen päin, Sara pyöritteli käsissään hänen maskiaan.
"Miksi edes käytät tätä?", hän kysyi mietteliäänä, välittämättä Kylon hyvin ärtyneestä katseesta. "Ethän sinä oikeasti edes tarvitse tätä.."
"Anna tänne se", Kylo töksäytti, sivuuttaen Saran kysymyksen täysin.
"Vai haluatko vain näyttää viileältä?"
"Tänne se!", Kylo tiuskaisi, Sara virnisti tyytyväisenä itseensä, kun näki pienen punan kohoavan Kylon kasvoille.
"Aa.. Ymmärrän täysin", Sara naureskeli, ja ojensi maskin takaisin Kylolle, joka riuhtaisi sen itselleen hänen käsistään ärtyneenä.
       Hän ei kuitenkaan laittanut maskia päähänsä, vaan piteli sitä toisessa kädessään, kun viittoi Hopen seuraamaan. He lähtivät huoneesta, Sara seuranaan he kävelivät erään huoneen ovelle. Kylo käski äänettömästi  pienellä kädenliikkeellä Hopen & Saran pysyä huoneen oven vieressä odottamassa, ennen kuin hän lähti itse huoneeseen.
Pian Kylo tuli pois huoneesta, mutta synkkää maskia ei enää näkynyt hänen käsissään. Hän lähti kävelemään eräälle käytävälle, ja Hope sekä Sara lähtivät hänen peräänsä. He kävelivät hiljaisuuden vallitessa pitkin käytäviä, edes Hope ei pysähtynyt tervehtimään vastaantulijoita, hänen oli muutenkin vaikea pysyä Kylon nopeassa kävelytahdissa.
      Lopulta he kuitenkin saapuivat erään kookkaan oven luo. Kylo näppäili oven vieressä olevaan siniseen kosketusnäyttöön litanian numeroita, ja ovi avautui paljastaen suuren varastotilan. Hope katseli ympärilleen silmät suurina hämmästyksestä, Sara taas katsoi hiljaa sivusilmällä Kyloa. Mies seisoi vaitonaisena aloillaan, ja katsoi tyhjyyteen kasvot ilmeettömänä, Sara huomasi hänen käsiensä puristavan tiukasti nyrkkiin, mutta päästi ne heti takaisin rennoiksi kääntyessään Hopen puoleen neutraali ilme kasvoillaan.
"Ota valosapelisi", Kylon ääni oli tasaisen rauhallinen, mutta silti puheessa erottui hiukkanen kireyttä. Hän katsoi hiljaa, kun Hope otti varovaisesti valosapelinsa käsiinsä, ja napsautti sen päälle, jolloin punainen terä valaisi hänen jännittyneitä kasvojaan. Kylo nyökkäsi hiljaa, ja pieni hymy käväisi hänen kasvoillaan.
"Aloitetaan"
      Sara istui erään metallisen säilytyslaatikon päälle, ja käteensä nojaten katsoi kaksikon harjoittelua omiin muistoihinsa takertuneena. Hän sulki hetkeksi silmänsä, ja näki mielessään jälleen kerran iloisen nuorukaisen, jonka hiukset olivat puhtaanvalkoiset kuin lumi, kirkkaansiniset silmät kuin Naboon kaunis sinitaivas, hymy yhtä upea kuin Shizenin henkeäsalpaavat niityt..

Tuskanhuuto, joka syntyi veitsen osuessa herkkään ihoon.
Ja veri, joka oli yhtä punaista kuin viini, joka räiskähtää lattialle täyden juomalasin särkyessä.
Kyyneleet, jotka valuivat hiljaa pitkin poskea kuin pieni vesivana.
Kuiskaus, kuin hento tuulenvire joka puhaltaa niityn kukkia kevyesti.
Hyvästi.
Ja surua kuvastava huuto, joka pääsee rakkaansa menettäneen huulilta synkkään sateeseen.
Älä jätä minua yksin...!
      Sara räväytti silmänsä auki kun kuuli Hopen riemastuneen hihkaisun.
Sara nosti katsettaan Hopeen päin, ja näki iloisen hymyn tytön kasvoilla kun hän sammutti valosapelinsa.
"Onnistuin!", hän hihkui rientäessään Saran luo innoissaan. Kylo hymähti hiljaa sammuttaessaan oman valosapelinsa, ja käveli kaksikon luo.
"Onnistuit missä?", Sara kysyi hymyillen, ja katsoi Hopea ystävällisesti. Hän tunsi kuitenkin Kylon katseen porautuvan itseensä, muttei ehtinyt edes miettiä syytä siihen, kun Hope jo avasi suunsa.
"Opin käyttämään valosapelia!"
"Opit vasta alkeet", Kylo huomautti terävästi, mutta Hope jätti hänen kommenttinsa omaan arvoonsa.
"Nyt osaan taistella!"
"Sepä hienoa", Sara sanoi kun he lähtivät pois salista. Hope käveli iloisesti hyppelehtien Kylon & Saran edellä, Sara oli niin ajatuksiinsa uppoutunut, ettei kuullut heti edes Kylon puhetta.
"Sara?"
"Mi-mitä?", Sara kysäisi säpsähtäessään takaisin todellisuuteen, hän katsahti nopeasti Kyloon, joka katsoi Saraa hieman ärtyneenä.
"Kysyin että mikä sinua vaivaa?"
"Häh?"
"Sinusta suorastaan huokuu synkkyyttä, olet kokoajan omissa maailmoissasi, täysin luonteesi vastaista"
"Huolehditko minusta?", Sara kysyi huvittuneena, mutta silti hieman ilahtuneena.
"E-en..!", Kylo töksäytti, ja käänsi katseensa takaisin eteenpäin. "Ajattelin vain että pystytkö taistelemaan kun hyökkäys alkaa"
"Tietenkin pystyn", Sara tokaisi, ja aikoi sanoa perään jotain pistävää, mutta hiljeni kun eräs sotilas juoksi heidän luokseen. Hermostuneisuus sekä pelko hohtivat hänestä yhtä selvästi kun valkoisen erottaa mustasta, kun hän avasi suunsa.
"Kolmas Liike on täällä", hän sanoi raskaasti, "Hyökkäys on alkanut"