Star Wars; Viimeiset Sanat

Luku. 13

Kylo juoksi Hope perässään sisätiloihin, jossa he törmäsivät sotilasjoukkoon.
"Mitä täällä tapahtuu?", Kylo kysyi kuuluvalla, tasaisella äänellä järkyttyneiltä sotilailta, muutama sotilas astui sivuun, Kylo näki maassa makaavan ruumiin.
"Löysimme hänet täältä, muutama tutkija kävi tarkastamassa tämän alueen, ja he onnistuivat löytämään veitsestä sormenjäljen. He kuulemma selvittävät syyllisen henkilöllisyyden piakkoin.", Yksi sotilaista sanoi, Kylo nyökkäsi, Hope katsoi sotilaan veristä ruumista Kylon takaa järkyttynyt ilme kasvoillaan.
"Jos kerran asia on hoidossa, siivotkaa tämä sotku. Ei vastalauseita.", Kylo sanoi tiukasti, sotilaat nyökkäsivät ja Kylo käveli sotilaiden ohi Hope perässään.
Syvä hiljaisuus valitti ilmaa kun he kävelivät suureen halliin, Hope katsoi ympärilleen hiljaa.
"Missä olemme?"
"Tämä on sotilaidemme harjoitus sali. Sinun täytyy myös harjoitella fyysisesti.", Kylo vastasi, Hope katsoi tätä pää kallellaan hämmentyneenä.
"Eli mitä minun tulee tehdä?"
Kylo mietti hetken aikaa, kunnes huomasi kiipeilyn harjoittamiseen käytettävän köyden roikkumassa katosta.
"Kiipeä tuonne ylös, ja laskeudu alas.", Kylo käski, Hope katsoi ylös silmät suurina järkytyksestä.
"En minä osaa!", hän huudahti, Kylo tuhahti tympääntyneenä.
"Tee se. Se on käsky.", hän sanoi, Hope puristi kätensä nyrkkiin, ja mulkaisi Kyloa vihaisesti, mutta meni köyden luo.
Hän tarttui käsillään kiinni köyteen, ja yritti nousta sitä pitkin ylös.
"En jaksa..!", Hope valitti ollessaan vasta noin 1 metrin korkeudella.
"Oletko liian heikko, vai?", Kylo kysyi, Hope puristi ärtyneenä köyttä.
"No en ole!", hän kivahti, ja jatkoi kiipeämistä Kylon katsellessa sivusta.
Mutta Hopen ote lipesi kesken kaiken, ja hän kietoi kätensä tiukasti köyden ympäri yrittäen päästä jälleen tasapainoon, mutta jotenkin hän onnistui saamaan jalkansa kiinni köyteen. Hope jäi roikkumaan pää alaspäin jalka kiinni köydessä.
"Eikä!!", hän huusi naama punaisena kun veri nousi päähän, hän yritti irrottaa jalkaansa köydestä, mutta hän ei onnistunut. Kylo katsoi häntä sivusta hiljaa, jokseenkin huvittuneena.
"Auta Senpai..!!", Hope kivahti kun ei onnistunut saamaan jalkaansa irti, Kylo ei kuitenkaan sanonut mitään.
"Kylo Senpai!!!!", Hope huusi ärtyneenä, Kylo ei tehnyt yhäkään mitään elettä auttaakseen tätä.
"Tsk. Yritä irrottaa itsesi siitä, minä lähden katsomaan sotilaiden tilanteen.", hän sanoi, ja lähti kävelemään kohti ovea.
"E-et voi lähteä!!", Hope sopersi hieman hätääntyneenä, yrittäen yhä rimpuilla itseään irti köydestä, Kylo kääntyi ympäri katsomaan häntä.
"Miksen lähtisi?"
"Et voi jättää minua tänne..yksin..."
"Miksen?"
"Siksi!", Hope kivahti, Kylo huokaisi syvään.
"Irrota itsesi siitä nyt heti.", hän sanoi tiukasti, Hope nyökkäsi ja yritti jälleen repiä itseään irti köydestä.

Kylo katseli seinää hiljaa, syvällä mietteissään.
Taasko täällä liikkuu joku salamurhaaja..?
Kylo mietti mielessään, mutta säpsähti kuullessaan kolahduksen.
"Pääsin irti! Mutta leukaan sattuu...", Hope sanoi maatessaan vatsallaan lattialla, leukaansa pidellen kivulias ilme kasvoillaan, Kylo katsoi tähän.
"Löitkö leukasi lattiaan?"
"...joo... Mutta en tahdo sen lääkärin puheille! Hän määrää kuitenkin taas lepäämistä ja se on tylsää!", Hope huudahti ja pomppasi pystyyn.
"No älä sitten mene lääkärin puheille. Ei minua kiinnosta.", Kylo sanoi viileästi, Hope katsoi tähän hetken ajan hieman yllättyneenä, ennen kuin hymyili iloisesti. 
"Hyvä! Kiitos Senpai!", Hope hihkaisi iloisena, ja näytti unohtaneen leukansa kivun hetkessä.
Kylo katsoi tähän hetken ajan hiljaa, hieman hämillään tytön reaktiosta.

"...Ihan miten vain. Mene lepäämään, jatkamme harjoituksia huomenna.", Kylo sanoi tökerösti ja lähti salista Hope perässään.

He kävelivät hiljaisuuden vallitessa makuuhuoneille, Hope meni oman huoneensa ovelle.
"Hyvää yötä Senpai!", hän sanoi hymyillen iloisesti, ja meni huoneeseensa sulkien oven sievästi kiinni perässään.
Kylo räpäytti kerran silmiään, ennen kuin jatkoi matkaansa komentosillalle.
Viimeinkin voin työskennellä rauhassa..

"K-komentaja! DNA-testit ovat nyt se-selvillä!", Nuori upseeri ilmoitti hermostuneena  ääni säreillen muutama paperi kädessään, Kylo katsoi miestä hiljaa maskinsa takaa kun upseeri antoi hänelle paperit.
"...", Kylo oli hiljaa ja selaili papereita, upseeri kumarsi kevyesti, kääntyi ympäri, ja lähti hoipertelemaan kauemmas Kylosta näyttäen hyvin helpottuneelta. 

Kylo luki paperit läpi.
Tulokset olivat järkyttävät.
Sotilaan murhan tekijä on...

|| Helou! Anteeksi kun en ole ehtinyt kirjoittamaan mitään 😭
Inspiraatio on ollut hukassa, mutta sain sen onneksi takaisin kun katsoin jälleen kerran sen Star Wars The Force of Awakens elokuvan ((:
Se on khyl yksi parhaista elokuvista mitä oon koskaan nähnyt xdd
Mutta asiasta toiseen, tähän tarinaan tulee sitten myöskin noin 30 lukua, arvioni mukaan. Kirjoitan sitten heti perään neljännen kirjan, suunnitelmat on jo valmiina.
Mutta kiitos, kun olette jaksaneet lukea tätä ❤
Oon kiitollinen.

Tossa luvussa ne DNA-testien tulokset tuli tosi nopeeta, jostain syystä xdd

Mutta ei muuta, kiitos kun luitte!~||