The Keys of the Worlds 4

Seitsemäs luku: Kaitou Jeanne osa 5

"Istu siinä suorassa ja ajattele Shiniä. Miksi haluat nähdä hänet?" Lind puheli saaden minut tirskumaan. Ei tässä ollut mitään hauskaa, mutta hän vain kuulosti niin hauskalta. Okei, nyt piti keskittyä. Keskitin kaikki ajatukseni Shiniin. Näin hänet edessäni sellaisena kuin oli oikein. Sellaisena kuin hänet muistin. Hassu, mutta vakava. Ärsyttävä, mutta huolehtivainen. Kaikin puolin tärkeä minulle. Shin. Kuule meidät! Masato tarvitsee apua!!!

Kirkas valonvälähdys pakotti minut avaamaan silmäni. Raotin niitä varovasti hahmottaen lopulta Shinin edessäni.

"Shin, ihanaa, sä kuulit meidät!! Tää tosiaan toimi", hihkuin innoissani pomppien lähemmäs häntä.

"Hopsista. Älä tule liian lähelle, olen tässä Ulottuvuusportaalin kyydissä. Kuulin kutsunne; pikku ystäväsi loitsu oli varsin voimakas ja toimiva. Halusit apua Masaton suhteen, mutta...", Shin keskeytti vilkaisten olkani yli Masatoa pohtivana.

"Mutta mitä Shin? Kai voit auttaa jotenkin?" kysyin toiveikkaasti, mutta pelko kuulsi äänestäni hieman liiankin selvästi.

"Suzu, olen todella pahoillani, mutta... Kirito tuhosi Masaton kaksoisolennon sinun poissa ollessasi. Sen vuoksi Sarah sinua viivytti; pelatakseen aikaa", Shin pahoitteli, mutta minä en aivan ymmärtänyt hänen sanojensa merkitystä:

"M-mutta kaksoisolento ja Masatohan ovat kaksi erillistä ihmistä. Toki he ovat perusluonteeltaan ja ulkonäöltään varmasti samanlaisia, mutta eihän heillä ole muuta merkitystä."

"Niin, tuota. Minun olisi kai pitänyt kertoa jo aiemmin... Mutta kaksoisolennot ovat sinun ja Masaton tapauksessa luotu täysin teidän geenienne pohjalta kyllä, mutta niiden henkiin herättämiseksi niille on annettu teidän paluukorttinne. Jos kuolette tässä tai jossakin toisessa vieraista Ulottuvuuksista, palaatte kaksoisolentojenne kehoihin. Mutta ne ovat myös voimavara, joka auttaa teitä tottumaan ja palautumaan vieraissa olosuhteissa", Shin selitteli vaikeana.

"Okei, ja suomeksi?" tiukkasin hermostuneena.

"Suomeksi, Masato oli liian pitkään erossa maan voimista eikä voi nyt palautua ilman kaksoisolentoaan. Hän ei selviä tässä Ulottuvuudessa enää kovin pitkään, mutta on yksi keino, jolla hän saattaisi selviytyä."

"Mikä? Teen mitä vain, jotta hän selviää!" kiljaisin tuntien kirvelyä silmäkulmassani.

"Anna hänet minun mukaani. Vien hänet Taivaan Valtakuntaan ja luon voimaloitsun. Mutta se auttanee häntä vain juuri ja juuri pysymään kooman kaltaisessa tilassa, eikä siinäkään kauaa. Suzu, voit pelastaa hänet vain sulkemalla mahdollisimman paljon Portteja, jotta pääset/joudut valinta tilanteeseen Hyvän ja Pahan väliltä. Silloin sinun valittava, mikä tuntuu parhaimmalta ja toivoa, että se pelastaa rakkaasi. Muuta mahdollisuutta ei ole", Shin lopetti katsoen minua pahoittelevana.

"Mä teen sen!" uhosin itsevarmasti auttaen Masaton Shinin mukaan Ulottuvuusportaaliin.

"Pidä hänestä hyvää huolta!" lausahdin vielä ennen kuin he katosivat näkyvistäni. Rohkeuden hymy katosi kasvoiltani yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja minä lysähdin maahan istumaan. Kuumat kyyneleet virtasivat pitkin kasvojani kirveltävinä.

"Shh. Ei ole hätää", Lind yritti lohdutella minua.

"Ei ole hätää? Vaikka en edes tiedä, näenkö häntä enää ikinä elossa!! Jos vain olisin ollut nopeampi. Jos en olisi nukahtanut Pixiekylän ulkopuolella. Jos en olisi koskaan päästänyt hänestä irti!" kiljuin tuskissani kyynelten valuessa pitkin kasvojani raivokkaina. Nenänikin varmaan vuoti räkää, mutta en jaksanut välittää. Heittäydyin lattialle sikiöasentoon halaten itseäni. Mitä jos valitsisikin väärin? Mitä jos en onnistuisi edes pääsemään niin pitkälle? Mitä jos mitä jos?

~~~

En muista, miten tai milloin päädyin omaan asuntooni ja sänkyyni nukkumaan, mutta siellä minä olin herätessäni. Ehkä Chiaki oli kantanut minut tänne tai Lind ja Access lennättäneet minut. Ei sillä oikeastaan ollut mitään väliä. Vain sillä oli väliä, että minä olin jäänyt yksin maailmaan. Maailmassa ei olisi enää mitään minua varten, jos en saisi pitää Masatoa luonani.

"Nyt loppu sit", Lind huudahti liidellessään vierelleni, "Sä et oo jäänyt yksin! Sulla on mut ja vissiin muissakin Ulottuvuuksissa ihmisiä, jotka välittää susta. Ikävä sanoo, mut on muutakin kuin Masato. Sitä paitsi, jos et sä kohta ala tekee jotain niin se ei ainakaan selviä! Nyt niitä Ulottuvuuksien Portteja sulkemaan, niin kuin olisit jo!!"

"Hyvä sun on sanoo! Sä et olekaan just menettänyt elämäs tärkeintä ihmistä!" kiljuin välittämättä yhtään mistään.

"Mä jätin koko kyläni taakseni sun tähden ja nyt sä et jaksa edes yrittää! Yrittäisit edes, vaikka vaan mun vuokseni!" Lind kiljui takaisin. Tässä kisassa hän tulisi voittamaan. Ja olin muutenkin väsynyt.

"Ääh. Anteeks. Mä oon ihan typerä", huokaisin aidosti pahoillani. Miksi minun piti aina olla niin typerä ja unohtaa muiden tunteet? Olin sentään vastuussa Maailmankaikkeuden tulevaisuudesta. Tässä olisi pelissä paljon enemmän kuin minun rakkaani. Ööh. Hyih. Tuo oli ehkä hirveitä, mitä olin ikinä ajatellut.

"Kerro siis Lind mulle, mikä on mun seuraava tehtävä?"

"Ensiksikin voitaisiin kohta puoleen lähteä Maronin luokse; hänkin on hieman allapäin ja kaipaa piristystä", Lind alkoi puhua pulputtamaan silmät säihkyen. Hän oli selvästikin iloinen tästä. Minun pitäisi tsempata hänenkin vuokseen. Kaikkien vuoksi. Langat olivat nyt minulla. Yksin minulla.

Seison yksin Portilla,
En tiedä,
pitäisikö astua sisään vaiko
jäädä ulos.
Toisella puolen odottaa
toinen maailma,
ja toisella toinen.
Valitse kahdesta huonosta
vähemmän huono,
Vaikka tiedät
sen sattuvan enemmän.
Joskus on vain toimittava
vastoin sydäntään.
-sp-

Sallaww

/fixed/