The Keys of the Worlds 4

Yhdeksäs luku: Kaitou Jeanne osa 7

"Mitä sä teet, kun et halua nukahtaa? Kun on jo monta yksinäistä yötä takana?" Maron kuiskasi yöllä yllättäen minut kysymyksellään:

"Öhm. Kai mä vaan yritän jotenkin nukkua. Tai sitten valvon niin pitkään, että nukahdan. Entä sä?"

"Istun yksin sängyllä odottaen jonkun tulevan kotiin... Vieläkin. Onneks mulla nykyään on Fin", hän huokaisi katsahtaen enkeliinsä helpottuneena. Näky sai minut jotenkin niin surulliseksi, että minun oli pakko lähteä ulos huoneesta. Maronille sanoin vain käyväni vessassa.

Vilkaisin itseäni vessan peilistä, jolloin huomasin Finin seuranneen minua.

"Hmm?" katsoin häneen kysyvästi.

"Äh. Mä vaan ajattelin... Tai niinku tuntui siltä, että pitäisi seurata. Tulla sun mukaan. Onko kaikki ihan hyvin?" hän sönkötti nolostuneena.

"On kai... Tai oikeastaan... Mua sattuu nähdä Maron niin kiitollisena susta, kun tiedän, ettet voi jäädä sen vierelle", nyyhkäisin hiljaa painaen katseeni alas.

"Anteeksi... Olisi parempi, jos et tietäisi siitä", Fin pahoitteli hänkin äänessään säröä.

"Äh, en mä syytä sua. Tiedän kyllä, miksi teet niin. Ja sitä paitsi meidän pitäis varmaan kohta puoleen palata Maronin ja Lindin luokse, ettei ne huolestu", huokaisin tarttuen vessan oven kahvaan kiinni. Fin lennähti kuitenkin eteeni pysäyttäen minut:

"Kuule, haluaisin vielä pyytää anteeksi aikaisempaa käytöstäni sua kohtaan. Olin inhottava, anteeksi."

"Ollutta ja mennyttä", huiskaisin kädelläni ilmaan ja palasimme takaisin Maronin ja Lindin luokse jutellen kuin vanhat ystävät.

"Jahas, millekäs sitä naureskellaan?" Maron naurahti meidät nähdessään ja patisteli meitä kertomaan. Nauroimme koko loppuyön niin, että koko naapurusto raikasi. Chiaki kävikin muutaman kerran ovella kysymässä, mitä tapahtui. Mutta nämä olivat tyttöjen bileet ja sellaisina pysyisivätkin.

~~~

Lauantaiaamu valkeni kirkkaana pakottaen meidät hereille. Olimme melko väsyneitä pitkälle valvotun yön jäljiltä, mutta toisaalta se ei haitannut meitä: Jo aamu alkoi naurulla Lindin ja Finin kinutessa aamupalaa innokkaimmin meistä neljästä, vaikka he eivät edes tarvitsisi ihmisruokaa. Lopulta meidän oli kuitenkin pakko heltyä Maronin kanssa ja söimme nelisin aamupalaa. Vasta ulos katsoessani tajusin kellon olevan jo lähemmäs yksi päivällä.

"Voi eiiii! Nyt tulee kiire!!" huudahdin pompaten pöydän äärestä ylös. Maron katsoi minua kummissaan:

"Mikäs sulle nyt tuli?"

"No kun halusin mennä tänään käymään sun kans yhdessä temppelissä", touhotin lähtien omaan kämppääni. Matkalla törmäsin Chiakiin, joka oli juuri tulossa Maronin asunnolle.

"Uups, anteeksi!!" pahoittelin nolostuneena. Miten aina onnistuinkin tässä?

"Hei, ei tässä mitään hätää", Chiaki naureskeli. En kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan hänen juttujaan pidemmäksi aikaa, vaan jatkoin matkaa ovelleni.

~~~

Saatuani itseni - ja Lindin - valmiiksi temppeliin lähdin takaisin Maronin asunnolle, mutta hän olikin jo käytävässä minua vastassa. Tai siis he. Ilmeisesti Chiaki oli houkutellut paikalle uteliaan Miyakon, joka puolestaan oli käytännössä pakottanut Maroninkin jo kämpästään pihalle, tämä taas houkutteli Minazukin paikalle.

"Ööh. Moi... Lähdetäänkö sitten?" ehdotin epävarmasti Maronille.

"Joo, minne mennään?" Maron kysäisi hymyn kare huulillaan.