The Keys of the Worlds 4

Kolmas luku: Kaitou Jeanne osa 3

"Et löydä häntä täältä", kuului takaani matala miehen ääni.

"Kuka?" käännähdin ympäri kiireisellä kadulla. Näin edessäni tummahahmoisen miehen. Hän tuijotti minua tiukasti.

"Mihin oot vienyt Masaton?" kysyin hänen pysyessään vaiti.

"Heh. Sillä ei ole mitään väliä. Et tule löytämään häntä omin voimin. Joten luovuta jo suosiolla. Äläkä sekaannu Kaitou Jeannen ja Sinbadin asioihin", mies sanoi naurahtaen.

"Miten niin en löydä? Ja mähän sekaannun, jos mä haluan!!" huudahdin hieman liian lujaa, mikä sai ihmisten huomion kiinnittymään meihin.

"Tsot tsot. Pidäpäs matalampaa profiilia", mies sanoi kiusoitellen, mutta jatkoi kuitenkin, "voit toki sekaantua, mikäli rakkaasi henki ei merkitse sinulle mitään... Ja ai niin, nimeni Noin. Tai oikea nimeni. Olen demoniritari."

~~~

Istuin keittiön pöydän ääressä pohtien Noinin sanoja. En saisi sekaantua Maronin ja Chiakin asioihin, minkä täytyi tarkoittaa, että heitä ympäröi salaisuus...

Tietysti oli kauheaa, että Masato oli siepattu, mutta silti en oikein osannut uskoa sitä todeksi. Jos Masato todella olisi siepattu, miksi hänen energiansa väreili ympärilläni? Eikö hänen pitäisi olla nyt jossakin muualla? Kaukana minusta? En ymmärtänyt tätä.

Kuljin epätietoisena pientä ympyrää ja lopulta ahdistuin niin paljon keittiön tauluista, että minun oli pakko juosta parvekkeelle hengähtämään.

"Kas Suzu! Voit jo paremmin", Maron huuteli muutaman parvekkeen päästä.

"Joo, niin voin", sanoin yrittäen kuulostaa pirteältä.

"Heih, älä ole huolissasi Masatosta, me löydämme hänet. Ja Chiaki kertoi minulle kaiken teistä", Maron selitteli. Vasta silloin huomasin hänen vieressään olevan Finin. Ja se sai päässäni aikaan välähdyksen tunniltamme. Oliko Fin vilkuillut minua siellä? Tiesikö hän että..?

"Maron, olet niin onnekas, kun sulla on Fin... Olisipa mullakin joku samankaltainen pikku neuvonantaja, tuollainen puhdassydäminen ja lempeä", lausahdin kaihoisana saaden Finin värähtämään aavistuksen verran.

"Niin. En tiedä, mitä tekisin ilman häntä. Hän on kuin äiti ja paras ystävä samassa paketissa. Mutta älä huoli, kyllä säkin löydät enkelin rinnallesi, jos niin on tarkoitettu", Maron sanoi hymyillen onnellisena. Hän selvästi välitti Finistä paljon.

"Jahas, mitäs tyttöset täällä juoruilevat?" Chiaki naurahti astellessaan omalle parvekkeelleen, joka oli minun ja Maronin parvekkeiden välissä. Pian hänen rinnalleen ilmestyi myös Access.

"Sinullakin on Access... Sitten teillä on vielä toisenne. Olette onnekkaita", hymähdin hiljaa saaden Maronin ja Chiakin punastumaan hieman.

"Miten niin toisemme?" he kysyivät yhteen ääneen.

"No siten niin. Ai niin... Oliko opettaja Kobayashissa demoni?" käänsin kohteliaasti puheen pois itsestäni.

"On on. Menen tänään Finin kanssa nappaamaan sen kiinni. Ennakkovaroitus on jo jätetty", Maron hihkui suunnaten katseensa kohti edessä aukenevaa kaupunkia.

"Chiaki, sä ja Accesskin varmaan meette?" totesin kuin automaattina.

"Tottakai me mennään!" Access vastasi Chiakin puolesta. Tämä tosin ei näyttänyt olevan asiasta aivan niinkään varma.

"Entä sä, Suzu, tuutko?" Maron kysyi heleällä äänellään.

"Sen näkee sitten."

~~~