The Keys of the Worlds 4

Toinen luku: Kaitou Jeanne osa 2

Chiaki laski meidät asunnossaan pöydälle ja istui itse pöydän ääreen.

"Nonniin. Ensiksikin mitä ihmettä te ootte?" hän aloitti huokaisten. Vilkaisin Masatoa epävarmana ennen kuin vastasin:

"Tota, me ollaan vähän niinku keijuja... Muttei sinne päinkään."

"Niin me ollaan ehkä paremminkin sun ja Jeannen kaltaisia... Tai niinku... Ollaan tavallisia ihmisiä, joilla on taikavoimia", Masato paikkali selitystäni.

"Yks juttu: Onko teillä jotain tekemistä Suzu Hirasawan ja Masato Fujiwaran kanssa?" Chiaki kysyi tietäväisenä. Masato katsahti minuun ja nyökkäsin hänelle. Hyppäsimme molemmat pöydältä lattialle ja muutuimme normaalikokoisiksi ihmisiksi, omiin hahmoihimme.

"Suzu Hirasawa, minun rakas tyttöystäväni", Masato ilmoitti esitellen minut. Punastuin ja sanoin hiljaa:

"Ja tässä on minun rakaspakas poikaystäväni Masato Fujiwara. Hauska tavata, Nagoya Chiaki."

"Tiesin, että heissä- tai siis teissä oli jotakin outoa, kun näin teidät tänään ensikerran", Chiaki naurahti vakavoituen sitten, "Mutta asiaan. Mitä te haluatte täältä?"

"Jassoo. Tarinatuokion aika", huokaisin istuutuen yhdellä pöydän ääressä olevista tuoleista.

~~~

Pyörin yöllä sängyssäni pitkään. Emme olleet saaneet varmuutta siitä, kumpi, Jeanne vai Sinbad, olisi se niin sanottu hyvä tyyppi. Päinvastoin näytti siltä kuin hekään eivät olisi tienneet. Tai ainakaan Sinbad ei tiennyt. Se teki tästä jokseenkin haastavaa. Toisaalta minun oli vaikea uskoa Chiakin olevan paholaisen puolella. Hän vaikutti jotenkin niin aidolta. Taas toisaalta en nähnyt myöskään Maronia pahan puolella. Sen puolestaan täytyisi tarkoittaa, että joko toinen heistä vain esitti hyvää tai toista olisi huijattu. Minulla olikin jo kaksi epäiltyä huijaria.

~~~

"Et tainnut nukkua viime yönä kovin hyvin", Masato totesi aamulla.

"Huomasit siis", haukottelin murokulhoni ääreltä.

"No ei siihen tarvitse kovin Einstein olla", Masato naureskeli ja kumartui antamaan otsalleni hellän suukon.

"Rakastan sinua", hän kuiskasi kiskaisten minut varovasti seisomaan, "myöhästymme kohta koulusta."

"Naah. Ei jaksais", mutisin vetäen hänet tiukemmin suudelmaan.

"Mmm. Kyllähän tätä toki pidempäänkin jatkais", rakkaani hymäili, mutta kaappasikin minut yllättäen syliinsä lähtien kantamaan minua makuuhuoneeseemme.

"Heih, mitä sä nyt?" naurahdin hänen pudottaessaan minut sängyllemme istumaan.

"Odotapas hetki", hän virnisti arvoituksellisesti ja meni vaatekaapillemme. Pian hän löysi, mitä halusi ja ojensi minulle 'uuden koulumme' koulupuvun.

"Haluan, että puet nyt tän yllesi ja sitten lähdetään kouluun", Masato selitti suoristellen oman koulupukunsa takkia.

"Et oo tosissas", huokaisin rojahtaen sängylle puku kädessäni.

"Muru hei. Meillä on tehtävä suoritettavana. Pitää selvittää who's the bad guy", hän muistutti minua lisäten virnistäen:

"Voin mäkin kyllä sun vaatteet vaihtaa, jos sä et pysty."

"Hölmö", vastasin muka-happamasti, mutta hymy pyrki väkisinkin kasvoilleni. Ei tuon kanssa voinut olla pitkään huonolla tuulella.

~~~

Koulussa Chiaki tuli juttelemaan meille heti aamusta. Meillä oli sama ensimmäinen tunti ja hän toimi oppaanamme. Chiaki oli selvästi yksi koulun suosituimmista oppilaista, sillä hänen jutellessaan meille täysin normaalisti, muidenkin huomio kiinnittyi meihin - positiivisesti. Kaikki tulivat kyselemään meiltä sitä sun tätä. Chiaki nauroikin meille, että oli minun onneni, että luokkalaiseni tiesivät jo minun ja Masaton olevan yhdessä, muutoin muut tytöt olisivat varmaan jo tappaneet minut. Ehkä hieman itserakasta häneltä, mutta toisaalta se oli totuus, eikä minua kiinnostanut mikään muu.

Oli hieman outoa, että minulla ja Masatolla oli erilaiset lukujärjestykset. Hänellä ei näet ollut minun kanssani samoja tunteja ensimmäisen tunnin jälkeen. Onnekseni Chiakilla kuitenkin sattui olemaan samat tunnit, niin en joutunut olemaan aivan yksin. Masato puolestaan selviäisi loistavasti. Hän oli jo nyt tutustunut moniin tämän koulun poikiin. Minä olin siinä suhteessa taantunut. Kyllä minäkin ennen sain helposti uusia ystäviä, mutta kai tämä kaikki oli saanut minut hieman varuilleni. Saanut minut pelkäämään menettämistä.

"Hmm? Mitä mietit?" Chiaki kysyi minulta piirroksensa ääreltä. Vasta silloin tajusin, etten ollut vielä koko tuntina piirtänyt yhtään mitään.

"Äh. En mitään. Tuota,  mistä aiheesta meidän pitikään piirtää?" huokaisin vastaukseksi.

"Jotakin kesästä, iloista tai jotain", hän vastasi virnistäen. Taisi olla itsekin hieman pihalla. Oikeastaan hän taisi katsella tuota vieressään istuvaa suloista tyttöä. Niinpä niin.

Lopulta kun olin saanut kynän jälleen käteeni ja aloin piirtää, näin silmäkulmastani ohitse lentävän valkean enkelin. Kynä putosi kädestäni pulpetille tarkentaessani katseeni enkeliin. Se näytti samalta kuin eilen illalla Hasegawan luona ollut enkeli... Eli Kaitou Jeanne olisi lähellä.

Tein katseellani nopean katsauksen luokkalaisiini, mutta muut eivät näyttäneet huomanneen enkeliä. Muut kuin Chiaki ja hänen vieressään oleva tyttö, jonka pulpetille enkeli laskeutui kiihdyksissään. Tuon tytön on pakko olla Maron, eli Kaitou Jeanne, ajattelin tarkkaillessani heitä. En aivan kuullut, mistä he puhuivat, mutta onneksi sain ilman kantamaan sanat korviini.

"Mitä nyt, Fin?" tyttö kysäisi vilkaisten samalla ympärilleen pikaisesti.

"Se uusi poika... Hän katosi hakiessaan opettaja Kobayashin pyydettyä häntä hakemaan vihkoja varastosta. Luulen, että opettajassa on demoni", tuo Finiksi kutsuttu enkeli sipisi. Olin tietyllä tapaa shokissa hänen sanoistaan ja vasta Maronin pikainen vilkaisu minuun päin herätti minut jälleen todellisuuteen.

"Anteeksi opettaja. En voi oikein hyvin, voisinko lähteä jo kotiin?" kysyin nousten seisomaan paikallani. Tämä ei voinut olla totta. Ei saanut olla totta!

"Totta kai", opettaja vastasi hajamielisesti.

~~~

Käytävällä ei näkynyt muita, joten kukaan ei huomannut, kun minä raivosta kihisten nousin lentoon. Vahingossa kylläkin.

"Kirito! Jos se olit sä, niin nyt olis sopiva aika astua esiin", huusin ympärilleni vilkuillen. En silti tuntenut Kiriton ki-energiaa missään. Tai ainakaan tässä Ulottuvuudessa.

Mutta sen oli pakko olla ollut hän. Kuka muukaan..?

Silloin kuulin takaani ilkeän naurun. Mutta kääntyessäni ympäri, en kuitenkaan nähnyt ketään. Tunsin vain negatiivisen energian pursuavan jostakusta. En vain tiennyt kenestä.

Hetken käytävällä seisoskeltuani huomasin yhä tuntevani Masaton kin. Ja sen täytyi tarkoittaa, että hän oli lähellä. Jolloin minua oli huijattu. Tai Finiä.

"Tuuli, etsi Masato", kuiskasin ja lähetin ilman etsimään rakastani. Jäin paikalleni odottelemaan sen paluuta.

Se ei kuitenkaan koskaan palannut.

Sallaww

/fixed/