The Keys of the Worlds 4 vie Suzun ja Masaton Kamikaze Kaitou Jeannen Ulottuvuuteen. Muista Ulottuvuuksista poiketen tämä aiheuttaa rakastavaisille ongelman jo heti alussa: kuka onkaan hyvän puolella? Kaitou Jeanne vaiko Kaitou Sinbad?
Jatko-osa a...
Katsahdin Finiä epävarmasti ja päädyin hetken emmittyäni heittämään hänet kauas, aina Maronin parvekkeelle saakka. Hänen liidellessään kiivaasti takaisin luokseni, astuin eteeni auenneeseen Portaaliin, joka vei minut Pixiekylään.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
"Tervetuloa Pixiekylään!" eräs pienen pieni keijun näköinen olento tervehti minua Portaalin sulkeutuessa takanani.
"Ööh, tota, kiitos. Mun sit vissiin pitää etsii oma Pixieni täältä? Niin, että mistä tiedän sen olevan juuri mun?" katselin ympärilleni hämilläni. Kaikkialla lenteli noita pieniä Pixie-olentoja.
"Tunnet sen sydämessäsi. Mutta nyt haluaisin esitellä sinulle joitakin kylämme 'kuuluisimpia' Pixieitä. Ehkä joku heistä on sinun."
Lähdin seuraamaan häntä kylän keskusaukiolle. Tuumailin, että olisi parempi, jos olisin pienempi, niinpä muutin kokoani. Nyt en ainakaan runnoisi Pixieitä, sillä olisihan se noloa, jos vaikka talloisin oman Pixieni - tai hänen läheisensä.
Aikamme lennettyä olimme vihdoin keskusaukiolla, jonne olikin kokoontunut monia Pixieitä. Katselin heistä jokaista tarkkaavaisena, mutten todellakaan tiennyt, kuka heistä voisi olla minun.
"Tässä he ovat. Voit jäädä kyläämme niin pitkäksi aikaa, että löydät oman Pixiesi", minua johdattanut Pixie lausahti saaden minut katsomaan häntä.
"M-mut miten mä tiedän, kuka heistä on mun?" änkytin silmäillen vuoroin häntä, vuoroin muita Pixieitä.
"Sinä - te - tunnette sen kyllä."
Juu, just. Eli etsitään neulaa heinäsuovasta. No, jos se vain auttaa löytämään Masaton, ajattelin liittyessäni Pixieiden seuraan.
"Moi! Mä olen Chatta, Floran Pixie. Tunnetko sä sen? Flora on maailman ihanin keiju!" pieni saparopää pulisi minulle innoissaan.
"Heh, olet kuin papupata, koko ajan höpöttämässä", naurahdin hänelle.
"Minusta sinä olet ennemminkin teknologiaa kuin rakkautta arvostava keiju", Digit-niminen Pixie arvioi mietteliäänä.
"Tuutapatuuta", vauva-Pixie haukotteli.
"No, tunnistatko jonkun meistä omaksesi?" Chatta kysyi hymyillen.
"Eh... Tota en... Sitä paitsi teistä suurimmalla osalla on jo oma keijunne..." mutisin katsellen ympärilleni mietteliäänä. Sisälläni oli tunne jostakin suuremmasta, jostakin kutsuvasta.
"Anteeksi mutta, ovatko kaikki kylänne Pixiet todella tässä? Kun minusta tuntuu, että tuolla on joku... Jossakin..." sanani hiipuivat lähtiessäni kulkemaan kohti kylän laitaa. Jokin siellä veti minua puoleensa. En vain tiennyt mikä tai miksi. Mutta minun oli pakko mennä.
Päästyäni sinne, mistä tunne tuli, kadotin sen. En tiennyt, johtuiko se siitä, että olin Pixiekylän laidalla vai olinko yksinkertaisesti erehtynyt, kuvitellut koko tunteen.
"Pixiesi ei näemmä ole kylässä", kuningattaren näköinen Pixie tokaisi mietteliäänä.
"Mutta... Mistä nyt löydän hänet?" inisin avuttomana.
"Etsi hänet. Kyllä hän joskus löytyy", Pixie vastasi.
"Et voi olla tosissas!! Mulla on kiire! Tarviin Pixieni löytääkseni Masaton!!!"
"Malttia tyttöseni, malttia."
~~~
Pixiekylä sijaitsi metsän siimeksessä, piilossa katseilta. Tosin näin kylän koko ajan istuskellessani läheisellä puulla. Olin hieman tuulettelemassa päätäni. Voi, Masato, kunpavainolisittäällä, ajattelin harmissani. Jostakin syystä, tunsin hänen energiansa nytkin lähelleni. Tai ehkä vain kuvittelin. Mikä sekään ei olisi kovin epätavallista minulta.
Havahduin ajatuksistani yhtäkkiä tuulen kantaessa korviini mielenkiintoisia sanoja:
"Guardiana, palaisit nyt kyläämme", Chatta maanitteli kimeällä äänellään.
"Hys!!! En voi palata! Tiedät sen", toinen minulle tuntematon Pixie vastusteli hyssytellen.
"Joo, sinulla on se tunne jostakin suuremmasta ja plaa plaa. Myöntäisit nyt vain erehtyneesi, ei se ole häpeä!" Chatta kimitti harmistuneena. Hän selvästikin halusi ystävänsä pois metsästä, takaisin kylään.
"No ei ole, ei. Mutta et ymmärrä. Ei kukaan ymmärrä", toinen lausahti luovuttaneena.
Äänet vaimenivat lopulta ja jäin jälleen ylhäiseen yksinäisyyteeni. Oikeastaan oli ihan mukavaa olla vaihteeksi omissa oloissani kaiken kaaoksen keskellä. En halunnut edes ajatella, mitä kaikkea Paha olisi suunnitellut pääni menokseni. Kai hänkin tänne kohta jostain tupsahtaisi. En ainakaan yllättyisi siitä.
~~~
En tiedä, koska olin nukahtanut, mutta kun heräsin oli pimeää. Ja märkää.
"Auts", älähdin liikahtaessani. Kylkeni oli kuin tulessa. Ja kaikkialle sattui. Olinko pudonnut nukkuessani puusta? Siltä ainakin tuntui. Mutta ympäristö ei näyttänyt tutulta. Toisaalta se saattoi johtua siitä, etten vielä tuntenut tätä seutua kunnolla.
"Outoa, en huomannut metsässä olevan kalliota", pohdiskelin kummissani. Vai olinko minä lentänyt unissani? Jos Masato olisi täällä, hän köyttäisi minut itseensä kiinni niin, etten lentäisi unissani pakoon. Tai oikeastaan tarkemmin ajateltuna, hän varmaankin vain rutistaisi minua itseänsä vasten tiukasti.
"Kas, pikku prinsessa on herännyt", heleän kaunis ääni naurahti pimeydestä. Tarkensin katseeni äänen suuntaan ja mitä silmäni näkivätkään? Se saamarin keijukainen!
"Sarah!! Mitä sä oot tehnyt? Missä mä oon?" kiljahdin tunnistaessani hänet.
"Kas, yllätyitkö? Paha antoi mulle vähän lisävoimia ja nyt oon samankokoinen kuin sä ja kaikki muut. Ja sä oot edelleen täällä mikä lie Pixiemaan lähellä, sua ei näköjään voi viedä pois", Sarah tuhahti selvästi harmistuneena.
Katselin häntä hetken ääneti. Tuossa tavassa, jolla hän puhui, oli jotakin tuttua. Hän muistutti minua jostakusta. Koon muutos. Voimaa Pahalta. Kuka? Kuka oli samanlainen? Missä olin kuullut samanlaisen tarinan? Kuka petti Hyvän esittämällä Hyvää? Miksi en muista? Omassa ajassani olisin jo selvillä vastauks-
Ja silloin minä muistin. Katsoin Sarahia suoraan silmiin. Päässäni oli vain kaksi sanaa:
Fin Fish.
------
Heissan!
Mitäpäs kuuluu kaikille? Oon tosi pahoillani, etten saanut viime viikolla aikaiseksi julkaista lukua!! Eikä oikeastaan oo edes mitään erityisen hyvää syytä... Olin vaan liian laiska, sori xD
Mutta joo, tällästä tänään. Toi yks (FanniSaarinen) sabotoi tätä kirjottamista tällä hetkellä niin, että lopetan nyt tältä erää. Toivottavasti pidätte, vaikka onkin vähän sekava luku. Love you all!
