Päästän irti kaikesta

Emme pystyneet liikkumaan

Jackin nk
-Onks meil ny kaikki?
Kysyin Marielta, joka oli selvästikkin innoissaan.
-Varmaa. Sunhan se pitäis tietää, ku muutat meille.
Hän naurahti ja hymähdin iloisena.
Vähän myöhemmin
-Tässä sitä nyt ollaan.
Hymähdin ja aloin viemään tavaroitani Marien huoneeseen.
-Jack...Lupaatko, että kohtelet minua hyvin? Marie kysyi ja näin, kuinka kyynel valui hänen poskelleen.
-Tietysti. Rakastan sinua paljon.
Vastasin kyyneleet silmissäni. Halasin häntä tiukasti ja suutelimme.
-Okei...Menen laittamaan ruokaa.
Marie sanoi ja hymyili pienesti.
-Jack...Keitä meidän ovella on?
Marie kysyi ja tuli yläkertaan.
-Miltä ne näytti? En kutsunut kavereita kylään.
Kysyin hiljaisesti ja katsoin hiljaa yläkerran ikkunasta ovelle.
-Voi ei, ei, ei...Onko sinulla paikkaa mihin voi piiloutua?!
Kysyin ja etsin piilopaikkoja.
-On. Vaatekaapin takana on salahuone, sinne pääsee vain vaatekaappini kautta. Sisäänkäyntiä on vaikea huomata.
Marie sanoi ja meni vaatekaapille.
Otin pari välipalapatukkaa ja vesipulloa mukaan, koska joutuisimme olemaan siellä ehkä kauan.
-Mennään.
Sanoin ja menin sisään. Marie sulki sisäänkäynnin ja kuulimme oven aukeavan alakerrasta.
Marien nk
"Keitä nämä henkilöt olivat? Mitä tapahtuu? Piilotteleeko Jack minulta jotain?" Minulla oli niin paljon kysymyksiä, joihin en keksinyt tai saanut vastausta. Kuulin askelia yläkertaan ja Jack otti minut syleilyynsä ja rauhoitteli minua hiljaa. Vaatekaapin ovi avautui. Emme sanoneet mitään. Emme pystyneet liikkumaan.

//Huhhuh...Keitäköhän ne oli?
Pitkään aikaan osa ja tuntu kivalta kirjottaa pitkästä aikaa...❤lla : Suvi😘//