Päästän irti kaikesta

Mahdollisimman pian

-Nouse jo ylös. Olet ollut sängyssä viimeiset kaksi viikkoa. Joudun hakemaan sinulle aina ruokaa ja et käy melkein ikinä vessassa ellei ole pakko.
Jack sanoi ja istuutui viereeni sängylle.
-Ainaki raskaus menee hyvin.
Naurahdin ja menimme molemmat nukkumaan,koska oli jo myöhä.
00.34 am
-Jack...
Nousin ylös varovaisesti.
-Jack! Mun menkat alko.
Huusin kyyneleet silmissä.
-Niin hae tarvikkeita vessasta.
Jack sanoi ja kääntyi kyljelteen.
Löin Jackia kovaa.
-Se tarkoittaa ohimenoa! Lapsi on kuollut!
Huusin kyyneleet poskillani.
-Ai niin joo! Menen laittaman auton kuntoon lähdemme heti sairaalaan.
En puhunut mitään automatkalla.
Lääkäri pahoitteli meitä ja sanoi, että voimme kuitenkin yrittää uudestaan.
Kun taas minä, tunsin, että ei ole enää toisia tilaisuuksia. Ei parisuhteissa, ei avioliitossa, ei missään. Ei elämässä. Olin menettänyt lapseni ja halusin nähdä hänet taivaassa uudelleen. Mahdollisimman pian. Vaikka itsemurha tapahtuisikin. En välitä enää mistään muusta. Sydämmeni kohdalla on tyhjä aukko. Ja aion täyttää sen. Kuolemalla.

// Tsiisus! Olipas dramaattista. Mut hei. Ny saattaa tulla lyhyempiä lukuja ja sitten jos kommentteihi tulee et pitempii lukuja nii saatan ehkä tehä sellasii😏 mut lyhyitä lukuja ainaki vähän aikaa vielä😊😊 kommatkaa, votetkaa ja seuratkaa kirjottajaa (jos haluaa ei oo pakko en ole pakottaja)😊//