Päästän irti kaikesta

Uusi elämä

Puoli vuotta myöhemmin...
Marien nk
Kävelin ulos vessasta jännittyneenä. Häät olivat neljä kuukautta sitten ja hääyöstä asti olimme yrittäneet saada vauvaa.
Katsoin Jackia ja testiä. Sitten hymyilin. Niin leveästi, että hymyni varmaan valaisisi New Yorkin.
-Marie...
Jack sanoi ja juoksi luokseni.
-Saamme vauvan. Se oikeasti tapahtuu!
Huudahdin ja hypin paikoillani.
Jack otti minut syliinsä ja pyöritti ympäri. Hän suuteli minua pitkään ja hymyilimme suudelmien välissä.
-Hei... Ehkä pitäisi käydä lääkärissä katsomassa kuinka monta viikkoa tai kuukautta olen raskaana?
Sanoin kysyen.
-Ehkäpä... Annas kun soitan sairaalaan.
Jack sanoi ja meni muualle puhumaan.
-He saivat meille ajan klo kahdeksi.
Jack sanoi.
-Kellohan on 20 yli yksi! Sinne kestää ajaa 25 min. Lähdetään nyt.
Sanoin ja laitoin kengät jalkaani. Oli kesä niin takkia ei tarvinnut. Jack tuli autoon ja käynnisti sen.
*skip automatka*
Olimme sairaalalla klo 13.45.
Odotimme odotushuoneessa jännittyneenä, kunnes meidät kutsuttiin huoneeseen numero 3.
Lääkäri tuli sisään ja selitimme hänelle tilanteen ja hän otti verikokeet minusta.
-Noh... olet 4 kk raskaana, näköjään hääyönä onnisti.
Lääkäri sanoi hymyillen.
-Miten emme tienneet aikaisemmin?
Kysyin kummastuneena.
-Olet saattanut lihoa niin ei vauvamahan alkua huomaa.
Lääkäri sanoi ja antoi minulle ohjeita mitä en saisi tehdä raskauden aikana. Menimme autollemme Jackin kanssa.
-4 kk... vau. Me ei tiedetty mitään!
Hymähdin iloisena.
Istuimme auton sisään ja ajoimme kotiin.
Jack oli ollut hiljainen koko automatkan ajan.
-Jack... Miksi olet niin hiljainen? Kysyin ja kysymys pulpahti mieleeni.
-Miksi et ikinä kertonut keitä ne ihmiset olivat ketkä olivat talossamme?!
Kysyin ja kyynel vierähti poskelleni. Jack salasi minulta jotain... Tiesin sen. Olin varma siitä.
Jackin nk
-Ei kuulu sinulle!
Huusin ja vedin litsarin Marielle.
Kaduin sitä heti.
-Anteeksi. Oikeasti. Menetin hermoni...
Ymmärrän jos haluat tietää. Voin kertoa sinulle kaiken.
Kerroin Marielle kaiken ja hän kuunteli. Juttelimme myös lapsuudestamme.
Marien nk
Juttelimme lapsuudestamme ja olin iloinen. Kunnes, kammottavin ja inhottavin muisto pulpahti mieleeni.
Isi, älä tee sitä oikeasti. Älä satuta siskoani. Ei! Anna... Mihin viet hänet isi? Äiti! Ei! Ei! Ei! Auttakaa! Isi kiltti, laita ase pois... en halua kuolla... EI! ANNA! MIKSI TEIT TUON! EI! EI! EI!
-Marie! Herää! Onko kaikki okei?!
Jack ravisteli minua.
-Ei.
Sanoin ja juoksin ulos.
Pysähdyin terassille ja romahdin maahan polvilleni. Itkien.
-Anna...