1. Luku

31 3 0
                                    

Kävelen koulun käytävää pitkin. On maanantai ja tähän mennessä kaikki on mennyt ihan hyvin. Olen saapumassa lokerolleni, kun huomaan vieraan pojan kävelevän kansliaan päin. En olekaan nähnyt häntä ennen. Onkohan hän se uusi opiskelija, josta kaikki puhuvat. Thomas kertoi, että tämän uuden opiskelijan vanhemmat ovat hyvin rikkaita. Olen kuullut myös huhuja, että hän ei ole koskaan seurustellut. Mutta en voi tuomita häntä, sillä enhän minäkään ole vielä ikinä seurustellut.

Kello soi. Minulla on maantietoa. Menen luokkaan ja istun vakiopaikalleni. Opettaja kävelee luokkaan sisään mukanaan se uusi poika, jonka näin kävelevän kansliaan. "Hei, minun nimeni on Sebastian", poika esittäytyy. Hän tosiaan on se, josta kaikki ovat viime aikoina puhuneet. Vilkaisen äkkiä ympärilleni. Minun viereinen pulpetti on ainoa, joka on vapaana. Sebastian kävelee minua kohti ja istuu viereeni. "Hei", hän sanoo. "Hei, olen Marien", vastaan hänelle ja hymyilen. Käännän katseen eteenpäin sillä opettaja on juuri aloittamassa.

***

Maantiedon tunti loppuu ja suuntaan etsimään Thomasta. En kuitenkaan kerkeä kauas luokasta kun Sebastian tulee vierelleni. "Mennäänkö yhdessä syömään?" hän kysyy. "Joo, jos sua ei haittaa, että myös mun kaveri Thomas tulee meidän kanssa", vastaan hänelle. "Ei tietenkään haittaa. On mukava tutustua muihinkin, kuin sinuun vaikkei sinussa mitään vikaa olekaan", Sebastian sanoo. Etsimme yhdessä Thomaksen ja me kaikki kolme suuntaamme ruokalaan syömään. En ota paljoa ruokaa, sillä minulla ei ole kovin nälkä.

Menemme pöytään istumaan ja pian pari kaveriporukkamme poikaa liittyy meidän seuraamme. Sebastian esittelee itsensä ja niin he alkavat jutella. Vilkaisen Thomakseen päin ja samaan aikaan hän kääntää katseensa minuun. Hymyilen hänelle ja hän hymyilee takaisin. "Marien", Sebastian sanoo. Hätkähdän omista ajatuksistani ja käännän katseeni häneen. "Niin", vastaan. "Mitä sinulla on seuraavaksi? Minulla on matikkaa ja ajattelin, että jos sinullakin on niin mentäisiin yhtä matkaa", hän kertoo. "Mullakin on matikkaa seuraavaksi", vastaan hänelle. Niimpä suuntaamme matematiikan tunnille ja istumme vierekkäisiin pulpetteihin. Harhailen koko tunnin omissa ajatuksissani ja minulla on hieman vaikeuksia keskittyä.

Mitä mieltä olitte ensimmäisestä luvusta? Koitan julkaista uuden luvun kerran viikossa :)

HänDonde viven las historias. Descúbrelo ahora