Hän

6. luku

Herään liian myöhään. Minulla on aivan järkyttävä kiire, jos haluan keretä kouluun ajoissa. Puen päälleni ensimmäiset vaatteet jotka käteeni osuvat ja suorastaan kiidän keittiöön. Otan jääkaapista smoothieta ja laitan sitä pienempään pulloon, sillä juuri nyt en kerkeä sitä juomaan. Laitan nopeasti hiukset ponnarille ja sitten menen eteiseen. Laitan jalkaani aivan tavalliset converset ja sidon ne nopeasti. Nappaan takin naulakosta mukaan ja otan lattialta koululaukkuni. Astun ovesta ulos ja huomaan sadepilvien lähestyvän. Onneksi kouluun ei ole kovin pitkä matka.

Ennätän juuri kellojen soidessa kouluun. Menen nopeasti kaapilleni ja viskaan sinne ylimääräiset tavarani. Minulla ei ole aikaa etsiä oikean tunnin kirjoja, joten otan koko repun mukaani. Minulla on biologiaa. Ehdin luokkaan ennen opettajaa ja menen istumaan Sebastianin viereen. "Huomenta", hän sanoo hymyillen minulle. Vilkaisen häntä ja hymyilen. "Huomenta". Opettaja astuu sisään luokkaan ja niinpä tunti alkaa.

Tunnin jälkeen kävelen kaapilleni ja viimein minulla on aikaa laittaa ylimääräiset tavarat reppuun. Otan mukaani penaalin ja matikan kirjat. Yritän suunnistaa matikan luokan luokse mahdollisimman nopeasti. Matkani kuitenkin keskeytyy, sillä Sebastian ottaa minua olkapäästä kiinni. Säikähdän aivan suunnattomasti, mutta onneksi saan pidettyä kiljahduksen sisälläni. "Olit vähällä myöhästyä," hän sanoo. "Ai joo niin olin," vastaan hänelle. Ja tottahan se oli. Sebastian hymyilee ja ottaa kädestäni kiinni. Hymyilen takaisin hänelle ja tunnen kuinka puna leviää poskilleni. Kävelemme yhtä matkaa käsi kädessä matikan luokkaan. Hän tulee viereeni istumaan. Näen kuinka toiset katsovat meitä ja puna leviää vielä enemmän ja vahvemmin poskilleni. Käännän katseeni pulpettia ja matikan kirjoja kohti. Onneksi tunti alkaa melkein heti.

***

Matikan tunnin jälkeen kävelen kaapilleni ja laitan matikan kirjat sekä penaalin sinne. Meillä on nyt ruokatauko. Ennen kuin ehdin ruokalaan, on Sebastian jo kävelemässä vierelläni. "Kai saan tulla viereesi syömään?" hän kysyy ja nostaa suupielensä ylöspäin. "Mmh, joo tottakai," vastaan hänelle ehkä liian ujosti. Sebastian huomaa sen. "Ei sun tarvitse jännittää. Älä välitä muiden katseista," hän sanoo. Minua alkaa hymyilyttää, mutta en yritä piilottaa sitä vaan päin vastoin annan hymyn tulla. "Noin sitä pitää," Sebastian naurahtaa ja samalla minuakin alkaa naurattaa. Kävelemme siis käsi kädessä ruokalaan. Näen sivusilmällä miten muut tuijottavat meitä. Samaan aikaan tunnen Sebastianin pitävän kädestäni lujempaa kiinni ja se rauhoittaa minua.

Word count: 348
Anteeksi ettei ole tullut lukua taas hetkeen, mutta vaikka olen lomalla niin minulla ei ole kauheasti aikaa. Mutta mitä mieltä olitte luvusta? Ja kiitos kaikille, Hän on jo #94 romancessa😍