Hän

2. Luku

-Parin tunnin aikahyppy-

Olen onneksi saanut läksyt tehtyä. Niiden tekemisestä ei meinannut tulla mitään, koska mietin koko ajan vain Sebastiania. Hän on vain jollain tapaa niin kovin upea. Kaikki hänessä iski minuun hyvällä tavalla. En millään saa ajatuksiani pois hänestä. Saa nähdä, että miten tulen nukkumaan yöllä. Ja näenköhän unia Sebastianista. Minusta tuntuu, että näen hänestä unta ainakin viikon. Minun pitäisi vielä lukea kirjaa, joka pitää olla luettuna viikon päästä. Se kirja vain on niin kamalan tylsä, että ajatukseni väkisinkin ajautuisivat Sebastianiin. En siis lue kirjaa eteenpäin, vaan lysähdän sängylleni ja otan puhelimen esiin. Selaan Instagramia ja näen, että minulle on tullut uusi seurauspyyntö. Se on Sebastianilta. Hyväksyn sen heti ja alan seuraamaan häntä takaisin. Selailen hänen kuviaan. Huomaan, että hän on matkustanut paljon.

Kello on jo kahdeksan. Menen syömään iltapalan. Äiti on tullut kotiin. "Miten päivä on mennyt?" hän kysyy, kun saavun keittiöön. "Ihan hyvin. Kouluun tuli uusi poika, Sebastian", vastaan hänelle. "Hän on tosi mukava", jatkan. "Ahaa, minkäs ikäinen tämä Sebastian oikein on?" äiti jatkaa keskustelua. "Hän on samalla vuosikurssilla kanssani", vastaan hieman liian nopeasti. Äiti ei onneksi huomaa sitä, vaan jatkaa syömistään.

Kun saan syötyä menen pesemään kasvot ja hampaat. Sen jälkeen menen huoneeseeni ja vaihdan yövaatteet. Kirjoitan päiväkirjaani merkinnän tältä päivältä. Yritän vielä lukea pari sivua kirjaa. Siitä ei kuitenkaan tule mitään, joten alan selata puhelintani. Avaan Snapchatin ja huomaan, että joku on lisännyt minut. Se on Sebastian. Huomaan samalla, että hän on laittanut minulle snapin. Katson sen ja vastaan hänelle. Pian saankin häneltä uuden snapin. Juttelen hänelle pienen hetken ja rupean nukkumaan. Tai ainakin yritän. Ajatukseni harhailevat paljon. Lopulta kuitenkin saan unen päästä kiinni. Näen unia Sebastianista, totta kai.

Word count: 274
Koitan tehdä näistä luvuista parempia kuin mitä nyt on ollut tai ainakin hieman pidempiä.