Hän

4. Luku

"No mutta kukas tämä kaunis tyttö oikein on?" Sebastianin äiti tulee iloisena vastaan. "Hän on samalla luokalla kanssani. Hänen nimensä on Marien", Sebastian vastaa äidilleen tyynen rauhallisesti. "Erittäin ihana tavata sinut Marien. Minun nimeni on Charlotte", Sebastianin äiti esittäytyy. "Kuin myös", vastaan hänelle. Pääsemme viimein etenemään eteisestä. "Haluatteko kahvia tai teetä?" Charlotte kysyy. "Ei kiitos, me mennään mun huoneeseen nyt", Sebastian kertoo. Kävelemme portaat ylös ja sitten olemmekin jo hänen huoneensa ovella. Istuudun hänen sängylleen ja katselen hieman arasti ympärilleni.

Sebastian avaa tietokoneensa ja laittaa Spotifysta musiikkia. "Onks jotain, mitä sä haluut tehä?" hän kysyy minulta. "Hmm, ei oikeastaan," vastaan hänelle. Samaan aikaan perheen koira tassuttelee huoneeseen. "En tiennytkään sulla olevan koiraa," ihmettelen. "Sori etten oo kertonu," hän vastaa hieman häpeillen. Annan sen hänelle anteeksi, koska olemmehan tunteneet vasta vähän aikaa. Minä en siis voi olettaa tietäväni kaikkea hänen perheestään ja Sebastianista itsestään.

Huomaan kitaran nojaavan seinää vasten. "Soitatko sä kitaraa?" kysyn häneltä. "Joo tavallaan," hän vastaa. Hän kävelee kitaran luo ja ottaa sen. Samalla kun hän kävelee vierelleni hän keskeyttää musiikin tietokoneelta. Hän istuutuu viereeni ja heidän koiransa hyppää myös sängylle. Sebastian alkaa soittaa kitaraa. "Oi rakastan tätä biisiä," sanon iloisesti, kun tunnistan kyseessä olevan Passengerin Let her go -kappale. Sebastianin suupieliin nousee hymy, jota rakastan jo nyt.

Me emme muuta tee kuin vain oleskelemme Sebastianin sängyllä. Sebastian katsoo minua pitkään outo ilme kasvoillaan. "Miksi sinä katsot minua?" kysyn häneltä. "Olet vain niin uskomattoman kaunis," hän vastaa hymyillen. Hän ei käännä katsettaan muualle. "Minusta sä oot todella komea," myönnän hänelle ujosti. Samaan aikaan sydämeni alkaa lyömään nopeampaa ja tunnen, kuinka poskiani alkaa punoittaa. "Kiitos," hän vastaa ja hänen ihana hymynsä suurenee.

Sebastian tulee lähemmäs minua ja katsoo pitkään silmiin. Hitaasti alamme lähentyä toisiamme. Olen varma, että tästä tulee meidän ensisuudelmamme. "Nyt olisi kahvia ja teetä!" Charlotte ilmaantuu Sebastianin huoneeseen. Molemmat säpsähdämme äkkiä kauemmas toisistamme. "Anteeksi, keskeytinkö minä jotakin?" Charlotte kysyy katsahtaen meitä kumpaakin vuorotellen. "Et yhtään mitään," sanomme yhteen ääneen. Tunnen, kuinka punastun entisestään. Toivon todella, että Charlotte ei huomaa.

Word count: 331
Anteeksi, että tämä nyt viivästyi, mutta lukio vie nyt keväällä todella paljon aikaani. Koitan kuitenkin pyrkiä tänne lisäämään lukuja heti kun kerkiän! :)