robin packalen - mä tarvin jotain aitoo

muisto vuoden takaa

"Miksi meidän piti tulla tänne? Mulla on selässä miljoona mustelmaa enkä mä saa happea kunnolla", Veera huokailee huonovointisen näköisenä. "Ehkä mä vaan oon liian lihava ja huonokuntoinen tämmöseen meininkiin." Nainen on porukkamme vitsiniekka ja hän saa meidät aina hyvälle tuulelle höpöttelyllään.

"No herranjumala sitä mäki oon miettiny viimeiset kaks tuntia ku tänne jonotettiin!" Pia kivahtaa. Nainen puolestaan on hiukan rokahtava mimmi, ihanan tulinen ja itsepäinen. Jos joku tekee naisen läheiselle jotain pahaa, niin se saa myös katua sitä.

"Mä näen mun miehen vuoden tauon jälkeen, olisitte vähän enemmän iloisia mun puolesta!" Sitten on Noora. Sydämellinen ihminen, pitää kaikista aina huolen ja rakastuessaan tekee sen tulisesti. Kuten tässä Robin fanituksessakin huomaa, nainen on jumaloinut kyseistä artistia viisitoistavuotiaasta - eli viisi vuotta - eikä loppua näy.

Sitten olen mä. En oikein osaa itse kuvailla itseäni, mutta jos ystäviltäni kysyy, niin vastaus on: räiskyvä persoona, jolla on hirveä seksiaddiktio ja kiva vaatetyyli. Ja itseasiassa jos paljastan salaisuuden, niin en kamalan mielelläni tullut katsomaan Robinia meidän kahden menneisyyden vuoksi. Mutta shh, muut eivät tiedä sitä. Jatketaan.

"Jännä että sillä on näitä k18 keikkoja kummiski, mä en nimittäin olisi maksustakaan lähtenyt normaalille keikalle niiden hullujen teinifanien keskelle kun täälläkin on vähän sekopäistä sakkia", Veera toteaa tapansa mukaan ehkä hiukan liian kovaäänisesti. Kaikki kääntyvät katsomaan meitä oikein arvostelevasti, mutta Pian ilmeen nähtyään kääntävät katseensa pois.

"Me kyllä haetaan drinksut ennenku mennään permannolle", mä huudahdan, kun lipuntarkastajat tulevat oville valmiiksi päästämään meidät parin minuutin päästä sisälle. Veera ja Pia ovat mukana ehdotuksessani, mutta Noora pudistelee hurjasti päätään.

"Me ollaan sitten jonotettu ihan turhaan eturiviin pääsyä!" nainen mutristaa huuliaan ja näyttää erittäin suloiselta murjottaessaan.

"Mee sä eturiviin, me tullaan kyllä perässä", Pia virnistää ja tämä tulisi olemaan lopullinen suunnitelma. Sisään päästyämme otamme Noorankin takin ja laitamme kaikki narikkaan. Sitten käymme ostamassa parit drinksut, jonka jälkeen möyrimme Pian johdolla eturiviin Nooran luokse.

Ojennan naiselle tämän Pina Coladan ja tämä kiittää kauniin hymyn kera. Ympärillämme olevat ihmiset suovat meihin tympääntyneitä katseita, mutteivät aukaise suitaan. Yhtäkkiä kaiuttimista alkaa pamahdella hyvää bilemusiikkia ja koko porukkamme alkaa bailaamaan biisien tahdissa.. Samassa olenkin juonut kossubatteryni loppuun, joten lähden kohti baaritiskiä.

"Eikö Robinit kiinnosta suakaan?" kuulen miehen äänen vierestäni, kun jonotan vuoroani tiskillä. Kohotan kulmiani ja käännyn nojaamaan selälläni tiskiin niin, että näen puhujan kasvot. Edessäni on varmaankin ikäiseni mies, jonka iho on kalpea ja tummat hiukset on pienesti kiharalla.

"No jos sanotaan näin, että alkoholi kiinnostaa enemmän", virnistän ja samassa tuleekin mun vuoroni tilata. Tilaan toisen kossubatteryn ja tuntemattoman kikkurapään yllytyksestä tilaamme shotit.

"Kuulostaapa pahalta", mies irvistää leikillään. Itseasiassa lausahdukseni kuulosti siltä kuin olisin alkoholisti, mutta mitä sitten? Ehkä vähän olenkin. Vedämme shotit, jonka jälkeen otan drinkkini ja lähden takaisin yleisöön. Kun olen raivannut tieni eturiviin - se oli sata kertaa vaikeampaa ilman Piaa - olen hengästynyt ja juonut puolet drinkistäni.

"Voitko vähän hillitä ittees? Ties mitä sä keksit, jos humallut vielä enemmän", Veera virnuilee ja mä virnistän takaisin. Hmm, jos mietitään viime kertaa kun olin Robinin keikalla.. Noh, ei siitä sen enempää.

"Paskat! Saataispa ainaki jotain kiinnostavaa tähän keikkaan", Pia huudahtaa ja purskahdamme kaikki nauramaan. Muita selvästikin ärsyttää se, että porukastamme yksi pitää Robinista ja silti olemme kaikki tunkeneet muiden truefanien nokkien eteen. Se ei kyllä paljoakaan mua stressaa - itseasiassa ei yhtään - mutta musta tuntuu, että olisimme jossain Robin fanien mustalla listalla ja meitä vaanittaisiin tästä päivästä lähtien.

"Vielä pari minuuttia!" Noora huudahtaa ja takanamme olevatkin alkavat kihertää jännityksestä. Imaisen drinkkiäni ja alan tuntea lievän humalan hiipivän päähäni. Tunnen myös kusihädän, joka pahentuu uhkaavasti hetki hetkeltä. Juon drinkin loppuun ja käännyn muihin päin.

"Mun on aivan pakko käydä kusella", ilmoitan.

"Etkä mee nyt, Robin tulee ihan just lavalle!"

"Kusenko mä housuun, perkele?"

"Mä tuun turvaamaan sun selustan", Pia naurahtaa ja lähdemme matkaan. Käyn nopeasti vessassa ja siinä välissä Robin on loikannut lavalle. Kun lähdemme takaisin yleisöön, keikka on jo täydessä vauhdissa. Yritän parhaani mukaan peitellä kasvojani ettei lavalla lauleskeleva poptähti tunnistaisi mua, mutta säätöni keskeyttää Pia.

"Joku jätkä kyttäs sua aivan kuola valuen anniskelualueelta."

"Joo, se oli joku outo. Mä vaihdoin sen kans pari sanaa ja- Voi perkele!" Robin huomasi mut. Mies katsoo mua kokoajan ja mun tekisi mieli painua maanrakoon.

"Mitä?" Pia kysyy, mutta onnekseni kaikki muut ovat keskittyneitä keikkaan. Vilkaisen pikaisesti lavalle ja onnekseni huomaan, ettei mies enää toljota mua säikähtäneen näköisenä.

"No tota.. mä panin Robinin kanssa sillon vuos sitten", möläytän hyvin hiljaa. Pia katsoo mua ensin kaksi sekuntia järkyttyneesti, jonka jälkeen nainen purskahtaa itkunauruun. "Lopeta! Mua hävettää olla täällä."

"Oishan se pitäny arvata, että meidän rakas Sini meniki paneskelemaan Robinin kanssa, vaikka kiven kovaa väitti että lähti keikkapaikalta jonku random jätkän seurassa", Pia nauraa kihertää.

"No en mä Robiniakaan tunne", mutisen häpeän puna kasvoillani. "Älä kato sinne!"

"Sini, me ollaan ton keikalla, tottakai mun pitää sinne kattoa!" nainen kivahtaa takaisin, mutta väläyttää sen jälkeen huvittuneen virneen. "Sitä paitsi, se vilkuilee sua kokoajan."

"Mitä te kaks kinastelette?" Veera kysyy, kumartuen puoleemme.

"Sini pani Robinia vuos sitten!" Pia kikattaa ja Veera on tukehtua drinkkiinsä, mutta sitten nainenkin alkaa nauramaan ja mun tekisi mieli tintata molempia keskelle noiden kauniita kasvoja.

"Ette sano Nooralle mitään", vannotan ja molemmat lupaavat käsi sydämellä olevansa hiljaa asiasta. Loppu keikan nojasin aitaan ja katselin kenkiäni. Viimeinen biisi kuitenkin on Robinin uusin, muistaakseni Hula hula. Tästä biisistä vasta riemu ratkesi, kun Veera ja Pia hönkivät biisiä korvaani ja leikkivät, että Robin laulaisi biisiä mulle.

"Onneks mä pääsen kohta kotiin", huokaisen.

"Ei me kotiin mennä, vaan jatkoille Ilonaan!" Veera huudahtaa ja vetää mut kainaloonsa, keinuen biisin tahdissa ja laulaen mukana kovaäänisesti. Noora häpeää meitä silmät päästään, mutta tämä on oikeastaan ainoa hetki keikasta kun mulla on hauskaa. Äkkiä keikka onkin loppu ja ennenkuin Robin lähtee lavalta, mies suo muhun viipyilevän katseen.

"Näitkö sä ton?" Veera ja Pia kiljuvat yhteen ääneen ja saamme mielettömän määrän kummaksuvia katseita osaksemme.

"Turpa kiinni!"