Mitä jos Tulitähti ei olisi tullut metsään?

Osa 11

Kultakukka venytteli raukeita lihaksiaan. Olisi aika lähteä Kuukivelle. "Tule." Täplälehti maukaisi ja lähti tassuttamaan metsään. Kultakukka loikki naaraan perään innoisaan. He matkasivat joen viertä jonkin matkaa kunnes Täplälehti jähmettyi kuin seinään. "Mitä nyt?" Kultakukka sihahti epäluuloisesti. Hän kääntyi katsomaan pensaikkoon josta hivuttautui iso, leveälapainen kolli. Tiikeritähti. "Mitä SINÄ teet Myrskyklaanin reviirillä!" Kultakukka murahti ja paljasti valkoiset kulmahampaansa. "Sinun takiasi minulla on enää yksi henki JA EN OLE ENÄÄ MYRSKYKLAANIN JOHDOSSA!" Kolli ulvaisi ja heittäytyi kohti naaraita. Äkkiä salamaakin nopeammin musta hahmo viuhahti Tiikeritähden eteen ja kaatoi hänet maahan. Täplälehti pidätti hengitystään Mustaraidan tapellessa Tiikeritähden kanssa. "PAETKAA!" Musta soturi  huusi ennenkuin peittyi huitovien kynsien ja turkkien sekamelskaan. "Tule!" Täplälehti huusi edestäpäin ja Kultakukka säntäsi juoksuun. Kyynelet tulvahtivat hänen silmiinsä naaraan katsoessa taakseensa. "Olemme Tuuliklaanin rajalla, tuonne Tiikeritähti ei voi seurata meitä." Parantaja maukaisi. "Oletko aivan varma siitä?" Heidän taaksensa hiipinyt Tiikeritähti naukaisi vilkkaasti. "Olemme liittoutuneet Tuuliklaanin kanssa ja kaikki petturit poistetaan metsästä. Hyvä esimerkki siitä on Mustaraita." Kolli jatkoi. Täplälehti saattoi havaita Tiikeritähden takaa saapuvan Tuuliklaanin taistelupartion. "Valitan mutten voi antaa sinun saada yhdeksää henkeäsi." Tiikeritähti lopetti ja paljasti kyntensä. "Tuonne päin." Täplälehti sihahti Kultakukan korvaan ja naaraat juoksivat henkensä edestä Varjoklaanin reviirille, Rikkotähden maille.