Mitä jos Tulitähti ei olisi tullut metsään?

Osa 12

Naaraat juoksivat henkensä edestä kohti Varjoklaanin reviiriä. Täplälehti saattoi melkein jo tuntea Tiikeritähden kuuman hengityksen niskassaan. Hän painoi kynnet maahan ja riuhtaisi itseään vauhdilla eteenpäin. Täplälehti kiihdytti vauhtiaan ja saattoi haistaa Varjoklaanin hajumerkit joiden ohi hän sujahti. Kauhukseen Täplälehti sai huomata että Tiikeritähti ja Tuuliklaanin soturit eivät olleet hidastaneet vauhtiaan ollenkaan. Oikeastaan he kiihdyttivät. Äkkiä naaraiden eteen loikkasi Varjoklaanin partio joka kävi raivoisasti Tiikeritähden ja Tuuliklaanin kimppuun. Mustajalka vilkaisi epäilevästi parantajaa mutta Täplälehti huiskaisi hännällään ja maukaisi viileästi : "Hän on minun kanssani." Ja katsahti Kultakukkaan. Kultakukka loikkasi taisteluun mukaan ja valitsi kohteekseen Tuuliklaanin kollin Yksiviiksen. Hän pinkoi kohti kollia raapaisi tuolle loven korvaan. Yksiviiksi sähähti ja iski hampaansa Kultakukan lapaan. Hän rääkäisi hampaiden upotessa syvemmälle lihaansa.
Kultakukka kokeili temppua jonka Valkomyrsky oli aikoinaan opettanut. Hän valahti veltoksi ja antoi luulla Yksiviiksen voittaneen hänet. Äkkiä Kultakukka ponnisti ylös päin ja ällistynyt Tuuliklaanin soturi kaatui älähtäen kyljelleen maahan. Naaras antoi pari napakkaa iskua kollille kylkeen ennen kuin päästi hänet pakoon muiden klaanitoveriensa kanssa.
Taistelu oli ohi ja vakavammilta vammoilta oli säästytty. Syvä haava Kultakukan lavassa oli ainoa kunnon ruhje.
Partion johdossa ollut Mustajalka käänsi kiiluvan katseensa Täplälehteen. "Mitä teette täällä?" Hän tiukkasi.