Jos se olisi Maj Fagerlundista itsestään kiinni, hän ei enää koskaan rakastuisi.
Juuri 18 vuotta täyttänyt nuori nainen on paennut sydänsuruja kesäiselle Ahvenanmaalle, josta hänen isoäitinsä on kotoisin. Maj olettaa alkavasta kesästä tulevan yhtä p...
Sinisen pitsihuvilan valkoiset ikkunanpelet näkyivät jo tuomien varjostaman kujan päässä. Huokaisin syvään ja hörppäsin kahvia kerätäkseni itseni. Olin saanut töitä postinkantajana Ahvenanmaalta koko kesäksi, ja ensimmäinen työpäiväni oli juuri päättymäisillään. Olin jakanut postit jo kaikille muille minun vastuualueellani asuville perheille, mutta jäljellä oli enää tämä yksi typerä lemmikinsininen rakennus Södragatanin päässä.
Oups ! Cette image n'est pas conforme à nos directives de contenu. Afin de continuer la publication, veuillez la retirer ou mettre en ligne une autre image.
Se oli Oscarin kotitalo.
Pelkkä ajatuskin miehen kohtaamisesta vihlaisi ja sai jotain murtumaan vähän enemmän sisälläni. Minä olisin edelleen ollut valmis tekemään kaikkeni suhteemme eteen, mutta häntä oli kiinnostanut minussa ainoastaan seksi. Se, ettei hän rakastanutkaan minua toisin kuin minä häntä, sattui edelleen, vaikka hän oli laittanut juttumme poikki jo neljä kuukautta sitten.
"Älä ole noin lapsellinen Maj. Oscar ei todennäköisesti ole vielä päässyt lomille intistä. Tunget vaan kirjeet niiden postilaatikkoon ja painut kuuseen täältä. Ei ole vaikea homma", mutisin itselleni hermostuneena. Lukitsin pyöräni viereisen kadunkulman nurkalle värikkään sirkusmainoksen alle ja nappasin hermostuneena postilaukun olalleni. Kävelin ripein askelin Oscarin perheen postilaatikolle ja hapuilin laukustani heille kuuluvia kirjeitä valmiiksi, jotta voisin mahdollisimman nopeasti livahtaa tieheni.
Ja tietenkin juuri silloin kun olin juuri saanut kaksi kirjettä suhautettua postiluukusta alas, ulko-ovi edessäni aukesi. Ja kukapa muukaan siinä olisi seissyt aamu-unisena kuin Oscar ruudullisissa pyjamahousuissa ilman paitaa. Kohtalo selkeästi vittuili minulle minkä kerkesi.
"No voi saakeli", suustani lipsahti ennen kuin ehdin hillitä kieleni ja punastuin välittömästi. Oscarin silmät laajenivat tästä yllättävästä repliikistä, jota posteljoonit harvemmin käyttivät. Sitten hän tunnisti minut rumista ja huonosi istuvista postin vaatteistani huolimatta ja tuijotti kasvojani kuin puulla päähän lyötynä.
Painostava kiusallisuus oli melkein käsin kosketeltavissa ilmassa. Eikä kiusallisuutta vähentänyt lainkaan se, että hän näytti lihaksikkaana ja ruskettuneena lähes jumalalta, siinä missä minä aikaisen aamuherätyksen seurauksena lähinnä kodittomalta piisamirotalta.
En ollut nähnyt häntä neljään kuukauteen ja tämä ei totisesti ollut se päivä, jolloin olisin halunnut nähdä hänet uudestaan. Eikä tosin mikään muukaan päivä koskaan enää. Tunne taisi olla molemminpuolinen, sillä Oscar haroi varsin vaivaantuneena lainehtivia vaaleita hiuksiaan. "Hejsan Maj, en odottanut näkeväni sinua Ahvenanmaalla, mitä sinä täällä teet?", hän tokaisi kulmiaan kohottaen. "Jaan postia", töksäytin heti kun sain järkytyksessä kadonneen puhekykyni takaisin.
Hyvin hoidettu repliikki, olisin ansainnut mitalin sulavuudesta.
Lisäsin vielä hätäisesti vältellen hänen katsettaan: "Hain siis täältä kesäduunia kun isoäitini on täältä kotoisin ja hänellä on edelleen Maarianhaminan keskustassa kämppä, jossa saan asua. Ajattelin, että tämä olisi kivaa vaihtelua. Mutta ilmeisesti sinäkin olet täällä etkä Turussa." Puna sen kuin syveni kasvoillani tajutessani kuinka selkeästi olin ilmaissut lähteneeni Turusta kesäksi pois lähinnä sen takia, ettei minun tarvitsisi törmätä Oscariin siellä. Hän näytti hämmentyneeltä enkä voinut syyttää häntä siitä.
Olin jälleen avaamassa suutani yrittääkseni vielä pelastaa viimeiset kunniani rippeet, kun pitsihuvilan ulko-ovi aukesi toistamiseen ja ulos astui todella kaunis nuori nainen.
"Kulta mihin sinä jäit, kahvisi jäähtyy", nainen sanoi Oscarille ja vilkaisi minua tämän olan yli kuin halpaa makkaraa. Tuntui, kuin minut olisi yhtäkkiä tönäisty jääkylmän suihkun alle. Olisihan minun pitänyt arvata, että Oscarilla oli jo joku uusi. Ja vielä joku minua tuplasti kauniimpi nainen. Mutta mitä minä typerä idiootti olin olettanutkaan, ei Oscarin kaltainen nuorimies kulkisi kauaa sinkkuna ellei niin välttämättä halunnut.
Oscar taisi nähdä ilmeeni muuttuneen, sillä hän näytti entistä vaivaantuneemmalta. Kurkkuani kuristi ja päätin, että nyt oli hyvä aika poistua ja vähän äkkiä. Huikkasin heille itku kurkussa hyvät päivänjatkot ja peräännyin paikalta pitäen väkisin tonnin seteli -ilmeen kasvoillani, etteivät he näkisi, kuinka minuun sattui.
Tilanne oli eskaloitunut kahdesta typerästä kirjeestä aivan uusiin sfääreihin. Itsesääli tunki tajuntaani väkisin ja tunsin itseni lähes nöyryytetyksi äskeisestä välikohtauksesta. Sitä uutta tyttöystävää en olisi kyllä halunnut nähdä.
Syöksyin kyyneliä pidätellen kohti polkupyörääni vältellen katsomasta taakse.
