Lasinpuhaltajan poika

VII Kastelholman linna

"Kastelholman linnan historia on erittäin värikäs. Ikivanhat kansantarinat kertovat muun muassa, että linnassa kummittelee ja jotkut matkalaiset ovatkin nähneet yöaikaan Kastelholman linnan tiluksilla vaeltavan, itkevän naisen haamun. Hän on linnassa kerran asunut ruotsalainen kuningatar Katariina Stenbock, joka etsii vielä tänäkin päivänä häneltä varastettua hopea-aarretta", linnan opas kertoi vaikuttuneelle senioriyleisölle.

"Ei tämä kierros taida viedä meitä mitenkään eteenpäin", huomautin Elielille. "Ei ehkä, mutta ainakin minä saan tästä valtavasti inspiraatiota romaaniani varten. Kuunnellaan vielä siis ainakin hetki", hän virkkoi.

Pari Irmeliä mulkaisi meitä vihaisesti olkansa yli, sillä puhuimme opastuksen päälle.

"Hyvä on", kuiskasin hänelle hiljemmalla äänellä välttääkseni vituttamasta senioriryhmän kukkahattutätejä enempää.

Britt-Marie Suméniksi esittäytynyt autiotalon omistaja oli kertonut meille, että hän ja Saimi olivat olleet nuoruudessaan hyviä ystäviä aikana ennen Saimin muuttoa pois Ahvenanmaalta. Britt-Marie ei itsekään ollut koskaan asunut Ahvenanmaalla, hän vietti siellä vain kesälomiaan kaukaisten sukulaistensa sinapinkeltaisessa talossa. Isoäitini oli viettänyt lukuisia kesäpäiviä Suménien huvilalla ja Britt-Marie oli ollut ainoa, joka oli tiennyt, että isoäidilläni oli ollut salasuhde, tosin hän ei ollut koskaan nähnyt kyseistä miestä eikä edes muistanut tämän etunimeä. "Isoäitisi oli hyvin vähäpuheinen tästä miehestä", Britt-Marie oli selittänyt meille tärkeänä.

Oli miten oli, Saimi oli antanut kihlasormuksensa Britt-Marielle, kun hänen rakastettunsa oli purkanut kihlauksensa häneen mennäkseen naimisiin rikkaan neiti af Segerstadin kanssa. Saimi oli halunnut sormuksen pois silmistään ja antanut sen nimenomaan Britt-Marielle, koska tämän omalla sulhasella ei ollut silloin varaa kultaiseen kihlasormukseen.

Britt-Marie Sumén oli työskennellyt
Kastelholman linnassa koko nuoruutensa oppaana, joten hän oli tiennyt linnan salaisuudet paremmin kuin kukaan muu. Hän ei raaskinut sulattaa Saimin kultasormusta, koska oli ollut varma, että tämän rakastettu tulisi vielä järkiinsä ja palaisi takaisin. Niinpä hän oli piilottanut kihlasormuksen linnaan, jotta Saimi voisi hakea sen jonain päivänä takaisin itselleen.

Ainoa pikku ongelma tässä oli se, ettei Britt-Marie muistanut, mihin oli sormuksen yli viisikymmentä vuotta sitten piilottanut.

"Kihlasormuksen on varmasti kaiverrettu isoäitisi ja hänen kihlattunsa nimet, joten se olisi kyllä varsin arvokas johtolanka löytää", Eliel mutisi ajatuksissaan kierroksen jatkuessa.

Britt-Marie kulki kukkahattutätien seassa katsellen ympärilleen ja miettien selvästi ankarasti. Sitten hän pysähtyi silmät loistaen.

"Nyt minä muistan!" hän hihkaisi kun olimme kierrelleet linnaa ja sen tiluksia 15 minuuttia oppaan perässä. "Sormus on tietenkin linnan läntisessä siivessä!" Hän riemuitsi ja marssitti meidät linnan pihan poikki kohti läntisen siiven sisäänkäyntiä.

Harpoimme puolijuoksua linnan halki ja toivo oli jo ehtinyt syttyä rinnassamme, kunnes läntisen siiven portilla aivan tyhjästä ilmestyi ärtynyt keski-ikäinen mies eteemme, ja hän pysäytti meidät niille sijoillemme.

*    *    *

"Anteeksi hyvä herrasväki, mutta tämä osa linnaa on suljettu yleisöltä. Täällä kuvataan koko kesä elokuvaa ja olemme saaneet tämän osan linnaa yksityiskäyttöömme lavastuksen, kunnostuksen ja kuvausten ajaksi", mies virkkoi ärtyneellä äänellä ja virnisti tekopyhästi.