Nothing holding me back ~ finnish

Luku 1.

Kävelin alas katua joka johti rannalle. Olin ihan märkä. Pihalla satoi kaatamalla ja minulla oli pelkkä huppari ja adidaksen kolmeraidat. Aijoin mennä lempipaikkaani, vanhalle kodilleni. Vanha kotini oli metsässä rannan vieressä. Saavuin rannalle. Se oli aivan autio. Tarkistin vielä ettei kukaan nähnyt ja lähdin sitten kävelemään pientä polkua pitkin. Hetken kuluttua saavuin talolle. Sen ympärillä oli poliisin naruja jotka tarkoittivat ettei taloon saa mennä. Menin narun alta ja kävelin ylös talon portaat.
"Tiedäthän että tuonne ei saa mennä" sanoi yhtäkkiä pojan ääni. Säikähdin ihan sikana ja hypähdin ilmaan. Käännyin katsomaan poika oli tuttu. Tiesin että hän oli minua kaksi vuotta vanhempi. Ja että hän ja hänen veljensä olivat julkkiksia.
"Joo tiiän, mut mitä sä täälä teet?" sanoin. Avasin oven ja menin sisälle. Poika seurasi perässä.
"Tiedäthän että tänne ei saa tulla" sanoin.
"Joo mutta et saisi sinäkään olla täällä" poika sanoi. Hymähdin. Kiipesin talon sisä portaat ylös vanhaan huoneeseeni. Poika seurasi.
"Miksi seuraat minua" tiuskaisin pojalle. Sillä hetkellä halusin vain olla yksin.
"Koska yritän saada sinut pois täältä" hän vastasi.
"Aha" sanoin. Vedin auki kirjoituspöydän laatikon ja otin sieltä tupakka askin ja sytkärin. Poika istui sängylleni.
"Haluutko" kysyin pojalta.
"En todellakaan, mä en polta, eikä pitäis sunkaan sä oot vasta 13" hän vastasi.
"Mistä voit tietää mun iän?" kysyin.
"No tiiän sen siitä että oot mua kaks vuotta nuorempi" hän vastasi.
"Ja mistä tiiät sen" kysyin samalla kun sytytin tupakan. Poika pyöräytti silmiään.
"Siitä että tuut kesäloman jälkeen meidän kouluun seiskalle" hän sanoi.
"Okei" sanoin.
"Minä olen muuten Martinus" hän sanoi.
"Joo tiesin kyllä että oot jompikumpi" sanoin.
"Ainiin minä olen Ella" jatkoin.
"Voitko nyt kertoa mitä teet täällä" Martinus sanoi.

"Voin kertoa jos lupaat ettet kerro kenellekään" sanoin.
"Lupaan" Martinus sanoi. Jotenkin hän vaikutti luotettavalta ja hänen läsnäolonsa teki olostani turvallisemman.
"No kerron sinulle sitten koko tarinan koska muuten et ehkä tajua" sanoin.
"Mä kuuntelen" Martinus sanoi.

"Eli kaikki alkoi kesällä kun olin 8v. Olimme kotona, täällä, ja katsoimme telkkaria. Oli aamupäivä. Äitini sanoi lähtevänsä kauppaan ja minä halusin mennä mukaan. Isä jäi yksin kotiin. Kun tulimme kotiin soitimme ovikelloa mutta kukaan ei tullut avaamaan. Soitimme ovikelloa monta kertaa. Meillä ei ollut kuin yksi avain. Joten emme päässeet sisään. Äiti yritti soittaa isälle mutta tämä ei vastannut. Silloin minä ja äiti tajusimme että jokin oli vialla. Huomasin että keittiön ikkuna oli auki ja sanoin äitille että hän voi nostaa minut ikkunasta niin avaan hänelle oven sisäkautta. Hän nosti minut ikkunasta sisään ja menin avaamaan oven. Kun hänkin oli sisällä hän käski minun jäädä seisomaan eteiseen. Ja tottelin häntä." Pidin pienen tauon.

//Mp?//