Nothing holding me back ~ finnish

Luku 6.

Kävelen pimeää metsätietä yhtäkkiä kompastun johonkin. Kaadun. Katson viereeni ja näen maassa Martinuksen ruumiin. Alan itkemään. Yhtäkkiä tunnen kauhean kivun selässäni. Käännyn ja näen isäpuoleni. Hänellä on verinen puukko kädessään ja hän nauraa. Huomaan että hänen takanaan seisoo äiti joka huojuu aivan kuin hän olisi kaatumassa kohta. Yritän nousta ylös auttaakseni äitiä mutta isäpuoleni painaa minut Martinuksen ruumiin päälle ja sitoo minut kiinni siihen. Hän nousee ja ottaa äitiäni olkapäästä kiinni. Sitten hän avaa pakolla tämän suun ja tunkee sen täyteen huumeita ja muita lääkkeitä. Äiti alkaa kävelemään ja kaatuu lopulta maahan. Sitten isäpuoleni puukottaa äitiä. Kun hän on valmis äidin tappamisella hän tulee taas minun luokseni. "Senkin pikku huora" itken vieläkin. Isäpuoleni yrittää saada suuni auki työntääkkseen sinnekkin huumeita. "Älä" huudan. Lopulta hän saa tungettua ne suuhuni. Sitten hän riisuu housunsa ja riisuu minun housuni ja alkaa raiskaamaan minua.
"Älä, lopeta, lopeta, eiii, äläää, eiiii!" huusin. Tunsin kuinka minua ravistellaan. Yhtäkkiä avasin silmäni.
"Mitä? Mikä hätänä??" Martinus kysyiy ja kuulosti todella huolestuneelta.
"Näin vain painajaista niinkuin aina" sanoin.
"Haluatko kertoa mitä siinä tapahtui" Martinus kysyi. Kerrion hänelle.
"Tuo on ihan hullua" hän sanoi.
"Hirvittävintä on se että ne tuntuvat niin todelta" sanoin.
"Mmmm..." Martinus sanoi.
"Mitä kello on?" kysyin. Martinus karsoi puhelimensa kelloa.
"Vasta vähän yli 2" hän sanoi.
"Voi ei minun on pakko nukkua vielä, en tahdo koska näen kuitenkin vaan lisää painajaisia" sanoin.
"Kuinka usein näät painajaisia" Martinus kysyi.
"No jotakuinkin jokayö paitsi kun olen mummoni luona koska silloin nukun ihan hänen vieressään" kerroin.
"Okei, et varmaan halua nukkua ihan minun vieressäni?" Martinus sanoi.
"Tietysti haluan" sanoin ja hinauduin iha Martinukseen kiinni. Hän laittoi kätensä minun ylitseni ja otti kiinni minun kädestäni.
"Sinun ei tarvitse pelätä, olen täällä kanssasi" hän kuiskasi korvaani, sitten hän painoi päänsä niskaani vasten. Tunsin hänen hengityksensä niskassani. Se sai oloni tuntumaan turvallisemmalta koska tiesin että hän oli siinä. Lopulta nukahdin.

Heräsin aamulla siihen että Martinus kääntyi unissaan. Otin puhelimeni ja katsoin kelloa se näytti 9.56. Käännyin katsomaan Martinusta. Hän kääntyi taas niin että hänen kasvonsa olivat nyt minuun päin. Hän oli tosi söpö nukkuessaan. Piirtelin sormellani sydämiä tämän otsaan. Hetken kuluttua tämä aivasti unissaan. Aloin nauraa hiljaisella äänellä etten vain herättäisi tätä. Nousin ylös ja lähdin pesemään hampaat. Tulin takaisin Martinuksen huoneeseen ja tajusin että minun pitäisi vaihtaa päivävaatteisiin. Ja koska olin laiska ihminen en jaksanut lähteä pois huoneesta joten päätin vaihtaa vaatteet huoneessa. Housujen kanssa ei ollu mitään ongelmaa. Mutta paitaa vaihtaessa minulle tuli ongelma sillä joutuisin ottamaan paidan pois. Istahdin sängyn reunalle. Ajattelin että ei Martinus varmaan herää ja otin paidan pois. Juuri kun olin vetämässä toista paitaa päälleni joku hyökkäsi halaamaan minua takaapäin. Ei ollut vaikea arvata kuka se oli.
"Huomentaa" Martinus sanoi pirteällä äänellä ja päästi minut irti. Vihdoin sain paidan päälleni.
"Huomenta" sanoin.
"Näitkö vielä painajaisia?" Martinus kysyi.
"En nähnyt, kiitos sinun" sanoin ja halasin Martinusta.