Nothing holding me back ~ finnish

Luku 8.

Saavuimme takaisin poikien talolle. Kävelin keittiöön, otin lasin kaapista ja täytin sen vedellä. Sitten join sen tyhjäksi.(WoW)
"Minun pitäisi ehkä käydä kotona" sanoin pojille.
"Miksi?" Martinus kysyi.
"En tiedä, varmaan ettei äiti luule että olen kuollut, sitten kun tulisin joskus kotiin niin äiti seisoisi eteisessä puukko kädessä tyylin että pois haamu" vastasin.
"Miksi hän niin tekisi eihän nyt aikuiset ihmiset aaveisiin usko" Marcus sanoi.
"Martinus voi kertoa silläaikaa kun käyn kotona" sanoin ja lähdin. Kun saavuin kotiin päätin soittaa ovikelloa. Äiti tuli avaamaan.
"Hei, missä olet ollut, oon ollut susta huolissaan" hän sanoi. Hämmästyin todella paljon. Äiti oli selvin päin.
"Olin yksien kavereiden luona" vastasin. Olin oikeasti todella ihmeissäni.
"Kiva" äiti sanoi. Kävelin olohuoneeseen. Hämmästyin vielä enemmän. Sielä oli vain muutama kaljatölkki ja vain yksi viinapullo.
"Äiti!" huusin.
"Niin?" äiti vastasi.
"Mitä täällä on tapahtunut?" kysyin.
"Miten niin" äiti kysyi.
"Täällä on niin siistiä" huusin.
"Aaa.. jos et ole huomannut niin en ole viikkoon käyttänyt muuta kuin kaljaa, ja eilen illalla sain sitten aikaiseksi soittaa siivoojan, ja Ari lähti muuten tänään matkalle. Hän on poissa viikon. Ja muuten siivooja heitti vahingossa pois kaikki huumeet joten nyt on helpompi päästä niistäkin eroon" äiti vastasi.
"Siis yritätkö päästä eroon alkoholista ja huumeista?" kysyin järkyttyneenä.
"Jotakuinkin kyllä" äiti vastasi.
"Entäs Ari,, heti kun se tulee takaisin tuut retkahtamaan kuitenkin" sanoin.
"Oijeastaan Ari ei ole matkoilla vaan poliisilaitoksella. Taidan kertoa tämän nyt niin saan sen alta pois" äiti sanoi.
"Mitä se on nyt menny tekemään?" kysyin.
"No eilen sen jälkeen kun olin yrittänyt hakata sinua paistinpannulla, anteeksi muuten siitä, niin Ari suuttui, sitten hän sanoi tarvitsevansa raitista ilmaa. En tiedä mitä sen jälkeen tapahtui mutta parin tunnin kuluttua sain poliisilta viestin että Ari oli ollut jo hetken aikaa epäilty henkirikoksesta ja nyt asiaan oli tullut varmuus. Jotem hän on nyt siis putkassa pari vuotta, en tiedä miten kauan. Ja minä aijon hankkia hänelle lähestymiskiellon." äiti kertoi.
"Vihdoinkin" sanoin.
"Ja anteeksi kaikista näistä vuosista, Arin kanssa yhteenmuuttaminen oli suurin virhe mitä olen ikinä tehnyt" äiti sanoi. Sitten hän halasi minua.
"Onko sinulla muuten yhtään rahaa nimittäin meidän pitäisi saada ruokaa" äiti sanoi.
"On, odota niin haen" sanoin ja lähdin huoneeseeni. Otin kaapistani säästöpossuni jossa minulla oli melkein tuhat euroa rahaa.(se säästöpossu oli aika iso). Kun saavuin alakertaan annoin äidille noin 200€ ja sanoin:
"Katsohhan sitten ettet osta muuta kuin ruokaa" sanoin. Tiesin että hän tulisi ostamaan tupakkaa vaikka kielsin häntä.
"Juu" äiti sanoi. "Mitä ruokaa haluaisit?"
"Sori, mutta en aijo syödä täällä nimittäin tarkoitukseni oli käydä vain piipahtamassa täällä. Menen vielä ainakin yhdeksi yöksi kavereilleni"sanoin. Äidin ilmeestä huomasi että hän tuli surulliseksi.
"No harmi, kerro sitten niille kavereillesi terkkuja" äiti sanoi.
"Joo, kerron" sanoin ja lähdin takaisin poikien luo.

//Joo tiin tää luku oli tosi epärealistinen mut halusin silti kirjottaa tälleen joten ihsm.//