Forever Smile 2 \ M.G

7 / tää oli tässä

Haley

Heräsin riitaan.
Tunnistin äänet, Marcus ja Martinus.

"Mitä vittua toi tekee täällä" ilmeisesti Marcus sanoi, koska Tinushan antoi minun jäävän.

"Marcus sun täytyy antaa anteeks, siitä on jo vaikka kuinka kauan" nyt vuorostaan kuulin Tinuksen äänen.

"Mä kysyin muistaaksen että mitä toi tekee täällä, enkä mistään anteeks annosta" Mac tiuskaisi.

Avasin silmäni ja käänsin katseen poikia kohti. He seisoivat sängyn päädyssä.
Marcus huomasi minun heränneen ja poistui huoneesta paiskoen perässään voimalla oven kiinni.
Tinus huokaisi ja tuli viereeni istumaan.

En muistanut oikein mitään eilisestä, vain pätkiä. Ainakin sen kun Tinus vei minut vessaan. Mutta en muista mitä siellä kävi, paitsi että sammuin.

"Mmm moi" sanoin varovaisesti.

"Millainen olo?" Tinus kysyi lempeästi.

"Miks sua se kiinnostaa?" sivuutin pojan kysymyksen.
Hän katsoi minua kulmiaan kurtistaen.

"Etkö muista eilistä" hän kysyi eikä vastannut kysymykseeni.
Pudistin päätä ja hän huokaisi uudelleen.

"Olit todella huonossa kunnossa, joten vein sinut vessaan. Kerroin sinulle että olen antanut anteeksi. Minusta Marcus meni liian pitkälle ja säälin sinua" poika kertoi tutkiskellen jalkojaan.

Aloin muistella tapahtumaa ja
aivoni sanovat että niin juuri kävi.

Nousin istumaan sängylle ja huomasin, että minulla oli vain alusvaatteet. Peitin äkkiä vartaloni peitolla.

"Että mitähän vittua?" huusin niin että varmasti naapurikin kuuli.

"Mä... Mä vaan aattelin" Martinus alkoi änkyttämään.

En kuunnellut loppuun asti, vaan puin vaatteeni, jotka löysin penkiltä.
Tinus katseli sillö välin muualle, jotta saisin rauhassa pukea.

Lähdin alas huoneesta, kunnes Pysähdyin heti käytävälle. Mieleeni tuli taas muistoja.

Flaspack.

Marcus löi minua poskelle.
Katsoin häntä järkyttyneenä. Toisinkun hän minua. "Olet kauhea huora. Vittu kukaan ei halua sinua. Tekisin samanlailla kun äitisi jos olisin hän" Marcus sanoi kylmästi. Katsoin häntä kauhuissaan ja peloissaan.

Flaspck end.

Suljin silmäni, jotten alkaisi itkemään.

"Onko kaikki hyvin?" kuulin Martinuksen sanovan takaani.

"Juu on" vastasin ja jatkoin matkaani alakertaan.

Siellä oli jo aika siistiä. Ilmeisesti pojat ovat jo ehtineet siivota. Joitain mukeja oli vielä siellä täällä.

Olin lähtemässä, mutta Tinus pakotti minut syömään.

Marcus istui sohvalla ja tutki puhelintaan. Hän mulkaisi minua, kun kävelimme tuon ohitse.

Istuin keittiön pöydän ääreen ja Tinus toi eteeni banaani jogurtin. Hymyilin hänelle pienesti, koska hän muisti sen olevan lempi jogurttiani.

Söin jogurtin nopeasti ja lähdin eteiseen. Tinus moikkasi minua keittiöstä. Marcus tietenkin vain mulkaisi. 

Lähdin talosta pamuttamalla oven perässäni kiinni. Kaivoin PallMallin punaisen topan, rislat ja filtterit (sätkäkamat joista tehdään tupakkaa) ja aloin käärimään röökiä. 

Nuolaisin rislaa ja käärin sen kiinni. Asetin sätkän huulieni väliin ja sytytin sen. Taas olen pilaamassa keuhkojani, mutta se ainakin rauhottaa. 

Ja koska tarvitsin rauhoittavaa? Aion tehdä sen, mitä olen jo koulun alusta miettinyt. 

Astuin koulun takana olevalle metsäpolulle. Sama metsä jossa olen ollut aiemminkin. Kävelin tutulle kalliolle ja kiipesin sen päälle. 

Istuin pehmeälle lumelle ja katselin vaalean sinistä taivasta. Valkoiset pilvet leijailivat rauhoittavaa vauhtia. Aurinko lämmitti mukavasti ja maiseman oli kaunis.  

Sen pienen ajan pystyin nauttia hetkestä, kunnes kaikki paska tuli takaisin mieleeni. 

Olin valmis, valmis hyppäämään.

Nousin seisomaan kallion kielekkeelle. Katsoin alas. Maahan on monta metriä matkaa.

Tämä on mielestäni paras vaihtoehto. Kukaan ei jää minua kaipaamaan.
Aaron ehkä, mutta hänkin unohtaa minut pian.
Isästä en tiedä. Hän pisti minut laitokseen, eikä nää minua päivittäin, joten voi varmasti elää ilman minua.

Se on menoa nyt.

Otin askeleen tyhjään ja tipuin kohti maata.

Tuuli puhalsi korvissani ja näin maan tulevan lähemmäs koko ajan.

Pistin silmäni kiinni ja kuiskasin: "anteeksi"

Poskeani viilsi jokin todella kipeästi.

Tömähdin maahan ja tunsin kivun, valtavan kivun.

Näin elämänkertani silmieni edessä.
Äiti kuoli, muutto, Marcus, ero ja nyt tämä.

En jaksanut enää ajatella, joten rentouduin täysin, ja annoin tuulen viedä henkeni mukanansa.

---

Nyt saatte vain järkyttyä siitä, mitä juuri luitte, joten ette varmaan pystyisi vastaamaan kysymyksiin, joten en laita kysymystä.

Hyvää yötä（⌒▽⌒）