Forever Smile 2 \ M.G

14 / PRANK

Haley

Pääsimme perille ja jätimme kengät eteiseen. Menimme peremmälle taloa ja muistoja alkoi virrata mieleeni. Aloin hymyillä itsekseni.
Vaikka olinkin täällä jo ollut silloin bileissä, mutta nyt silti oli erilainen tunnelma.

Menimme istumaan sohvalle ja puhuimme kaikkea turhaa. Marcus päätti tulla kotiin silloin ja se tapahtui oikein rytinällä. Hän paiskoi kenkiään, heitti reppunsa huoneen toiseen päähän ja paiskoi oven kiinni.

Wou!

Hän pysähtyi ja katsoi minua.

"Vittuako istut mun sohvalla?" hän tiuskaisi.

"Sun..." vastasi katsoen häntä epäuskoisesti.

Hän näytti minulle keskisormea ja jatkoi matkaansa kohti keittiöö. Odotin hänen istuvan alas syömään ruokaansa, kun nousin sohvalta ja kävelin hänen luokseen. Heitin murokulhon hänen päälleen ja katsoin häntä ivallisesti.

Melkein näin höyryn nousevan tuon korvista. Hän hyökkäsi päälleni ja tönäisi minua, niin että kasduin maahan.

"Nyt hyvänenaika lopettakaa!!!" Erika huusi ja alkoi vetömään minua kauemmas Marcuksesta.

Hän raahasi minut ylös Martinuksen huoneeseen. Istuin sängylle kädet ristissä.

"Mä oisin voinut haakkaa sen..." aloitin mutta Erika keskeytti minut heittämällä minua tyynyllä.

"Sä et just tehny tota" kuiskasin ja tämän jälkeen aloin heittämään Erikaa kaikilla niillä todella monella tyynyllä jotka oli Martinuksen sängyllä. 

Hakkasimme nyt toisiamme tyynyillä kuin jotkun pkkulapset. Ei meidän tapaista, mutta kivaa kieltämättä. Ovi aukesi rajusti ja vihainen Marcus astui sisään.

"Nyt vittu olkaa hiljaa." hän huusi meille ja laskimme tyynymme.

"Te ootte hiljaa mun talossa" hän vielä lisäsi. Kunnon kusipää. Olin vastaamassa, mutta Erika tönäisi Marcuksen pois ja lukitsi äkkiä oven. 

"Hirvee ilonpilaaja" tyttö huokasi ja istui sängylle. Menin hänen viereen ja samalla joku koputti oveen. Se oli kiltti ja hento koputus. Katsoin Erikaa ja hän minua. Tyttö nousi ja meni avaamaan oven. Helpotukseksemme (onkse noin?) sse oli vain Martinus. 

Hän tuli sisään kone kädessään. 

"Netflix!" poika huusi ja hyppäsi vierelleni sängylle. Erika liittyi ja aloimme yhdessä katsomaan elokuvaa. 

---

Erika

Kävelin nopeasti portaat alas Martinuksen perään joka haki vettä itselleen.

"Mä keksin!" huusin poikaystävälleni ja hän katoi minua kysyvästi. 

"Mitä kesksit?" 

Istuin pöydän päälle ja aloin kertomaan suunnitelmaani, miten parittaa Haley ja Marcus. 

"Ja sitten me kaikki ollaan taas semmnen minisquad" pääsin suunnitelmani loppuun. Martinus näytti tyytyväisesltä ideaani. Hän nyökkäili ja antoi pusun poskelleni.

"Tehään se! Lähetä Haley laitokselle" Tinus sanoi ja lähti itse Marcuksen huoneeseen. Nousin hänen perässään portaat ylös ja erkaannuimme ylhäällä. Menin Haleyn viereen istumaan.

"Mikäs siellä kesti niin kauan?" Haley kysyi virnistäen. 

"Kuule pitkästä aikaan saatiin olla kaksin niiku ilman sua tai Marcusta" virnistin takaisin, antaen Haleyn ymmärtää väärin. Hän hymyili ja minä aloitin suunnitelman.

"Aateltiin Martinuksen kanssa että jos tultais tänne yöks" kerroin.

"No mikäs siinä. Mun pitää vaa hakee tavaraa laitokselta" Haley vastasi. Juuri niinkuin toivoinkin. 

"No ala laputtaa sitte. Mulla on kaikki tarvittava jo täällä" selitin ja hätistin Halin pois huoneesta. Tuo lähti pyöräytten silmiään. Kun kuulin oven käyvän ja tiesin hänen lähteneen. Nousin sängyltä ja ryntäsin alakertaan. Hetken sohvalla odottaen Martinus tuli ylhäältä. 

"No?" kysyin heti. Hän nyökkäsi hymyillen ja hyppäsi viereeni. 

"Sama täällä" vastasin nyökkäykseen ja nojasin Martinukseen. Hän kietoi kätensä ympärilleni ja olimme siinä kuin rakastunut pari. No sitähän me olimmekin...

---

Haley

Sain kaikki tärkeät survottua reppuuni ja lähdin ulko-ovesta pois heilauttaen kättä hoitajalleni. Sain pienen väittelyn jälkeen lähteä yöksi muualle. Onneksi. Juoksin koko matkan bussipysäkille. Kerkesin juuri ja juuri pysäkille ja pysäyttää bussin. Bussista kuului senmoinen vingunta, kun se jarrutti niin nopeasti. Kuski mulkaisi minua, kun pääsin sisään. Annoin hänelle vittuilevan hymyn ja käytin bussikorttini pömpelissä. Kävelin bussin perälle ja istuin penkille.

Matkalla oli vain jotain 7 pysäkkiä, kunnes tuli omani. Painoin pysäytysnappia tahalleen hieman myöhässä, että kuljettajan täytyi jarruttaa taas nopeasti. Hän katsoi minua murhaavasti peilin kautta. Vilkutin hänelle kiitokseksi ja poistuin bussista. 

Kävelin noin 3 minuuttia Martinuksen talolle ja koputin oveen. Erika tuli heti avaamaan. Jätin kenkäni eteiseen ja suuntasimme kohti yläkertaa. Kävellessämme kohti portaita näin kaksosten tappelevan jostain. 

"Sä meet hakemaan varastosta uuden lampun. Et tee koskaan mitää tän talon hyväksi" Tinus huusi veljelleen.

"Joo joo älä ragee" toinen vastasi ja lähti kohti ulko-ovea. Huomasin keittiönlampun olevan pois päältä. Siihen varmaan Marcus lähti hakemaan uutta lamppua. 

Pääsimme vihdoin Tinuksen huoneeseen. Aloimme järjestämään petejä itsellemme, kun Erika alkoi säätämään ja tiputti vesilasin Martinuksen yöpöydältä. 

"Voi perse. Voikko käyä hakee rikkalapion ja harjan nii mää jatkan näiden petejen kanssa" ja kysyi ja katsoi minua viettomilla silmillään. Pyöräytin omiani ja poistuin huoneesta. Käveli löntystäen rappuset alas ja huomasin että Marcus ei ollut tullut vieläkään. No eihän siitä ole kuin vain jotain 7 minuuttia, mutta silti. 

"Missä on lakasin harja ja sillee" kysyin Tinukselta päästessäni hänen luokseen. 

"Varastossa, mutta ne valot on kai rikki nii tuun näyttää" poika vastasi ja jätti ruoan teon kesken. Lähdimme eteiseen ja laitoin jalkaani jotkin kengät vain. Martinus avasi varaston oven ja antoi minun mennä ensin. Sinne ei tullut mistään muualta valoa, kuin aukinaisesta ovesta. Valo katosi yhtäkkiä ja kuulin takaani, kun Martinus paiskasi oven kiinni. Yritin avata sitä, mutta se oli lukossa. Joku paska pränkki taas. 

Luovutin oven suhteen ja käännyin pimeyttä kohti etsiäkseni harjan. Käveliin eteenpäin, mutta kompastuin johonkin ja lensin maahan. Taisiis en maahan. Tai juu maahan, mutta jonkun päälle. Nousin nopeasti ylös, kun kuulin Marcuksen kiroavan allani. Laitoin puhelimestani taskulampun ja osoittin sillä poikaan.

"Mitä sää täällä teet?" tiuskaisin.

"Ööö.. tää on mun koti ja etin sitä pirun lamppua" hän tiuskaisi takisin. 

"Joo määki pistäisin sut asumaan mielummin ulkovarastoon kun talon siälle jos oisin sun äitis" selitin ja aloin nauramaan omalle jutulleni. Näin kuinka hänellä alkoi nousemaan savua korvistaan. Siis ei oikeasti mutta hänellä olisi voinut, koska oli niin vihainen.

"Mikä vittu on sun ongelmas?!" hän melkein huusi, mutta laski ääntään. 

"Haluutko oikeesti tietää? Sinä! Sinä olet mun vitun ongelma" huusin hänelle takaisin jatkaen: "mä oon ehkä taas vittu rakastunut suhun. Vittu arvaa kuinka vitutta. VITTU. VITTU. VITTU." 

Yllemme laskeutui hiljaisuus. Nyt se sitten on sanottu. EN itsekään tiennyt sitä, ennen tätä. Ehkä se menee silleenkuin sanotaan, rakkaudesta se hevonenkin potkii. 

---

Luvun kysymys: tiäkkö mikä on kivaa