Forever Smile 2 \ M.G

6 / bileet

Haley

Lähdin kävelemään kohti Aaronin taloa. Toivottavasti hän on kotona.

Ovi rappuun oli lukossa. Rynkytin sitä hetken, kunnes luovutin ja päätin soittaa Aaronille. Kaivoin puhelimeni taskusta, mutta se oli aivan märkä.

Tietenkin, se oli taskussani kun Marcus tönäisi minut.

Heitin tuon kapistuksen maahan ja menin istumaan portaalle. En kuitenkaan kauaa siinä istunut, kun joku mummo tuli koiriensa kanssa lenkiltä. Miksi joku on tähän aikaa yöstä lenkillä? Hän avasi avaimilla oven ja olin menossa sisään, mutta mummo esti minua.

"Miksi sinä tänne tulisit, kun et edes asu täällä ja älä väitä vastaan, tiedän kyllä" tuo puhui todella hermoihin menevällä äänellä.

"No kuule. Olen Aaron Messerin serkku, Lydia Messer ja unohdin avaimet, rahat ja puhelimeni sisälle, kun minun piti käydä kaupassa, joten en päässyt sisälle ja olen odottanut tässä jo puolituntia, joten todellakin päästät minut sisälle" sanoin nopeasti, mutta selkeästi. Yritin olla jopa hieman kiltti.

Mummo puhisi jotain itsekseen ja piti ovea minulle.

"Oikeesti en ees tiiä Aaronin sukunimeä ja mun puhelin on tua maassa paskana ja mikkää kaupat ei oo enää auki" hymyilin tuolle vittumasesti ja juoksin portaat Aaroniin ovelle. 

Koputin jämäkästi ja Aaron tuli avaamaan minulle oven. 

"Ai taas sää" tuo sanoi. Hän päästi minut sisälle ja heitin märät kenkäni eteisen nurkkaan. 

"Wouwwouwou" Aaron melkein huusi ja pysäytti minut olkapäästä.

"Ei peremmälle noin märissä vaatteissa" hän sanoi ja alkoi riisua huppariani.

Pyöräytin silmiäni ja riisuin alusvaatteille.

Niinkuin aijemmin olen sanonut, olemme todella läheisiä.

Hän vei vaatteeni kuivumaan ja tuli luokseni hänen huoneeseen.
Kaivelin Aaronin vaatteita ja mietin mitä niistä voisin pukea.

Aaron istui taakseni sängylleen.
"Taasko ne pojat?" hän kysyin.

"Jjep" vastasin edelleen valiten vaatteita.

"Ei oo pakko kertoo" tuo puhui haudan vakavana.

"Ei niin"

Hän nousi pystyyn ja tuli viereeni
"Täs lähel on bileet huomenna" hän kertoi.

"Mahtavaa" huusin ja vedin liian ison hupparin päälleni.

"Voit olla huomisen päivän meillä ja lähetään sit bilettää" Aaron sanoi ja lähti huoneesta minä perässään, kohti keittiö ja iltapalaa.

----

Päivä oli mennyt nopeasti, katsoimme pari leffaa ja juttelimme kaikkea.

Nyt puin parhaillani eilisiä vaatteita, jotka nyt tosiaan olivat kuivat, päälleni.

"Ookko valmis" Aaron huusi toisesta huoneesta.

"Juu" vastasin ja lähdin pojan makuuhuoneesta.

Laitoin kengät jalkaani ja postuimme Aaronin talosta.

Päätimme kävellä bilepaikkaan, koska se oli kuulemma tässä lähellä, niinkuin Aaron aiemmin mainitsi.

"Ollaan kohta perillä mapsin mukaan" Aaron kertoi. Hän katsoi puhelimestaan reittiä.

Olimme tutulla seudulla. Sillä kaksoset asuvat täällä päin.
Hetkinen.

Pysähdyin yhtäkkiä.

"Mitä?" Aaron pysähtyi myös.

"Mikä se osote on?" kysyin hieman pelokkaana.

"Elvflata 1" tuo kertoi.
Juuri siellä missä pojat asuvat.

"Okei kiva. Osaan sinne ihan ilman mapsii" kerroin ja lähdin kävelemään tietäivöisesti kohti exäni taloa.

"Kuka siellä asuu?" Aaron kysyy takaani.

"Marcus ja Martinus"

Saavutimme sen pian ja katsoin sitä hetken ja mietin, haluanko varmasti mennä.

"Ookko varma että haluut tulla" Aaron vielä varmistaa.

"Haluun pään sekasin" vatasin ja menin sisään.

Bileet olivat jo alkanut ja meinkinki oli hurjaa.
Ilmeisesti siellä todellakin oli alkoholi juomia.

En tiennyt että pojat juovat. Ei ainakaan ennen.

Menin suoraan keittiiöön etsimään juotavaa.
Otin lavuaarista 4,7 prosenttisen lonkeron ja join sen nopeasti.
Otin toisen ja sekin valui kurkusta alas nopeasti.

Join myös jotain kirkasta ja pian olin umpihumalassa.

Minulla oli semmoinen fiilis, että uskaltaisin ehkä jopa lyödä Marcusta.
Tahdoin löytää hänet käsiini, jotta voisin näyttää kuinka paljon voimaa nyrkeissäni on.

Otin jonkun mukin vain pöydältä jossa näkyi olevan jotain läpinäkyvää. Alkoholia kumminkin.

Lähdin ensin olohuoneeseen, missä kaikki ihmiset olivat. Kiersin katseellani koko huoneen, mutta sitä kusipäätä ei löytynyt.

Käännyin mennäkseni ylös, kunnes näin etsimäni portaissa.

"Kuin pyydöstä tulit" huusin hänelle ja lähdin poikaa kohti.

Olin mennyt vain pari askelta, kunnes olin jo melkein maassa, mutta kusipää sai minut kiinni.

Miksi hän minua auttaisi?

Katsoin tarkemmin pojan kasvoja ja huomasin henkilön olevan haluamani ihmisen veli.

"Ai emmää sua halunnu" mutisin samalla nousten pystyyn, edelleen muki kädessäni.

"Oot tosi huonossa kunnossa. Vien sun vessaas" Martinus sanoi ja alkoi raahaamaan minua portaita ylös.

Pääsimme pian vessaan ja istuin lattialle pöntön viereen murjottamaan.

"Olet ilon pilaaja. Oisin halunnu viä bilettää" sanoin pojalle mutristaen huuleni.

"No jossain vaiheessa täytyy lopettaa" poika sanoi lempeällä äänensävyllä.

"Miks oot niin kiltti vaikka viellä eilen hakkasit mua?" kysyin nyt vakavana.

Tinus oli hetken hiljaa, kunnes huokaisi ja aloitti pitkän puheen.

"No, petyin sinuun ihan hirveästi, siitä mitä olit tehnyt ja vielä enemmän, kun näin miten se vaikutti veljeeni. Hän ei ole maininnut nimeäsi kertaakaan ja heti jos joku mainitsee sinut, hän vaihtaa puheen aihetta. Eli tuo oli rankkaa hänelle.

Palatessamme hän osoitti tunteensa sinua kohtaan vihaamalla. Minä myös, en voi kieltää.
Mutta jossain vaiheessa kumminkin tajusin, että sinä kärsit ihan yhtä paljon, kun mekin. Ja ehkä vielä enemmän. " hän nyökkösi käsiini päin, jossa oli kolme syvää viiltoa.
Peitin sen nopeasti toisella kädellä.

"Halusin vain vanhat ajat takaisin, joten päätin antaa anteeksi. Tahdon unohtaa tämän koko jutun ja olla taas kavereita" Tinus lopetti siihen.
Hänen silmäkulmaansa oli ilmestynyt kyynel. Minun myös.
Hän näytti olevansa tosissaan, mutta en tiedä voinko uskoa.
Olinhan minä silti todella iloinen, että hän antoi anteeksi.

Vaikka mitään en olekkaan tehnyt.
Alan itsekin kohta uskoa tuohon.

Tunsin vyöryn tulevan mahastani koko ajan ylöspäin. Riensin pöntölle ja annoin oksennuksen tulla pois.
Minua heikotti ja väsytti aivan hirveästi.

Tinus tuli taakseni ja laittoi hiukseni kiinni. Nojasin hänen olkapäähän ja pian sammuin siihen.

---

Luvun kysymys: ookko ollut kotibileis?