Forever Smile 2 \ M.G

5 / tappelu

Haley

Katson Aaronin vaatteita. Hän on minua isompi, joten kaikki vaatteensa on minulle isoja.
Otin kumminkin harmaat verkkarit ja menin olohuoneeseen istumaan Aaronin viereen.

"Missä sun porukat on?" kysyin Aaronilta samalla hörpäten kahvia, jonka poika toi minulle.

"Ruottis ja isoäidin pitäs tulla kattoo meiä perää mutta se ei muista aina joten nykkää oo koulussa" hän kertoi. "Meillä" hän tarkoitti itseään ja pikkusiskoaan.

Nyökkäsin vastaukseksi.

"Mä pistin sun housut pesuun pyykkikoneeseen. Mutta mitä siis tässä nyt tapahtui" Aaron kysyi.

"Kysyin missä porukkasi on ja vastasit..." sanoin sarkastisesti, vaikka tiesin mitä hän tarkoitti.

"No ei. Vaan koulussa. Kun housusi on märät ja liimassa" (meinasin kirjottaa märät ja kiimassa😂)

"Meillä on 8 luokkalaisten kanssa sama musiikkitunti ja Marcus joutui minun viereeni..." selitin hänelle tapahtuneen.

"Kusipää. Miks et hakkaa sitä" tuo kysyi.

"Kyllä sä tiiät. Ainut henkilö jota en vois satuttaa" huokaisin ja suljin silmäni hetkeksi.

Meillä oli pieni hiljainen hetki kunnes Aaron rikkoi sen kysymällä: "onko sulla viä tunteita Marcusta kohtaa?"

Olin hiljaa kunnes vastasin: "Ei. On. En tiedä"

"Elii..." Varmasti Aaron ei ymmärtänyt.

"On ehkä vähän" kuiskasin. En olisi halunnut myöntää sitä itsellenikään.

"No pelkääks sä sitä?" Hän vielä kysyi hieman arasti. Nuo kysymykset olivat todella henkilökohtaisia, joten ymmärsin jos hän kysyi arasti.

"Varmaankin. Hän käyttää hyväksi sitä, että en voi satuttaa tuota" kerroin.

Aaron tuli viereeni ja halasi minua tiukasti ja pitkään.

---

Sytytin tupakan ja vedin henkeen.
Nyt on mennyt viikko siitä, kun kaksoset tulivat kouluumme. Kaikki palvovat heitä. Paitsi minä ja jengini. Vihaamme heitä yli kaiken ja moni on valmis hakkaamaan heidät, mutta kiellän ja pilaan ilon.

Kuulen askelia, kun olen polttamassa jämiä tupakastani.
Marcus ja Martinus tulevat kulman takaa. Katson heitä hieman pelokkaasti.

"Juu tälläkertaa en yhtään estä, jos vedät tuota myrkkyä keuhkoisisi. Kuole rauhassa pois" Mac aloitti. Tiputin lopputupakan maahan ja tumppasin sen. Olin lähdössä pois, kun Tinus kamppasi minut.

Kaaduin maahan mahalteen ja Mac alkoi potkia minua kylkeen. Se sattui.
Sain kumminkin itseni jotenkin kauemmas ja pystyin nousemaan. Tinus käveli minua kohti uhkaavasti, joten potkaisin häntä munille. Tuo kaatui maahan kärsivänä.

Marcus ei osannut odottaa tätä. Työnsin hänet seinää vasten ja nostin toisen käteni lyödäkseni häntä. Hänen kasvoillaan oli ensin pienen hetken kauhistunut ilme, kunnes se vaihtui ilkeäksi virnistykseksi.

"Et sinä minua satuttaisi. Sinähän rakastat minua" tuo sanoi.
Tavallaan tuo oli kyllä totta. Ja se sattui minua.

"Et sinä rakastamaasi poikaa löisi" tuo vielä lisäsi.

Silloin otteeni irtoi ja tunsin kyyneliä vierivä poskellani.
Marcus otti hetken haltuun ja löi minua kasvoille.

Horjuin pari askelta taaksepäin ja kaaduin maahan, kun Tinus tönäisi minua.
He lähtivät naureskellen pois.

Makaan maassa ja katselen taivasta. Sinistä taivasta ja tummia pilviä. Tummia pilviä. Se tarkoittaa, että alkaa satamaan. Ja niinhän alkoikin. Oikein kaatamalla. Miten minulla voi olla näin hyvä tuuri.

Nousin pystyyn ja mietin mihin menisin. Joko laitokselle, missä ohjaajat käskevät takaisin kouluun tai Aaronille missä on ehkä hänen mummonsa tai takaisin kouluun missä ovat kaksoset tai metsään sateeseen, mutta voi olla yksin.
Päädyin viimeiseen vaihtoehtoon ja aloin juoksemaan kohti metsää. Juoksen niin lujaa kun vain jaloistani lähtee. Kompastun kuitenkin juureen ja kaadun maahan.

En loukkaantunut muuten, mutta vaatteeni kastuivat ja likaantuivat. Siinä maassa makaessani huomasin rikkoutuneen lasipullon. Nousin ylös ja istahdin viereiselle kannolle.

Miten kaikki voi olla yhtäkkiä näin huonosti. Juuri kaikki oli hyvin. Olin juuri päässyt yli kaksosista. Mutta he tulivat sitten takaisin. Ja kaikki on taas pilalla.

Näin lasisirpaleen maassa. Siitä pullosta.
Otin sen käteeni ja nostin hihani.

En ole tehnyt tätä pitkään aikaan. Mutta taidot ovat silti muistissa. Laskin terän ranteelleni.

Ensimmäinen viilto.
Hän vihaa sua

Toinen viilto
Hänkin vihaa sua

Kolmas viilto
Koska miks ei.

---

Kun sain työni tehtyä, lähdin rannalle. Istuin laiturin päässä pitäen jalkoja vedessä.

Tutkin haavoja kädessäni. Ne olivat jo tyrehtyneet, mutta aivan kuivuneessa veressä, jota oli myös vaatteissani.'

Kello on lähellä kymmentä ja olen viettänyt täällä aikaa jo monta tuntia. En varmaan ääse liikkurista vielä pitkään aikaa, sillä kolun jälkeen olisi pitänyt mennä laitokselle ja 8 takaisin jos menee kavereiden kanssa.

Täällä samaisella rannalla Marcus pyysi minua tyttöystäväkseen. Ja suutelimme ensi kertaa.

Kuulin askelia takaani. Käänsin katseeni tulijaan ja huomasin sen olevan itse ensisuudelmani.
Nousin nopeasti pstyyn ja katsoin häntä ilmeettömästi. Hän kuitenkin katsoi minua pahoittelevasti.

Marcus tuli eteeni seisomaan. Olimme hetken hiljaa kunnes hän sanoi: "Mistä tämän nyt aloittasi..."

"No, olen pahoillani kaikesta mitä olen tehnyt. En tiedä mikä minuun meni. Olen pahoillani ja toivon, jos voisimme olla vielä kavereita" poika sanoi todella uskottavasti.
Ilmeeni lämpeni ja hymyilin pienesti.

Vihdoin, olen odottanut tätä päivää. Hän antaa anteeksi.

Tai hetkinen.

Miksi hän juuri hakkasi minut ja leikki tunteillani, sitten samana iltana tulee yksin keskellä yötä pyytämään anteeksi ja vielä enemmään.

Ei nyt ihan ole uskottavaa.

Olin juuri aukaisemassa suuni, kun Marcus otti minusta kiinni, ja työnsi jääkylmään veteen.

Tunsin kylmyyden koko vartalossani. Näin vain laiturin pään ja siitä poistuvan hahmon. Vajoin syvemmälle. Itkin veden alla.

Nousin pintaan haukkaamaan happea. Käännyin kohti rantaa. Siellä oli kaksoset porukkoineen.

Poikalauma nauraa räkätti jäätyneellä hiekalla, minun uidessaan heitä kohti.

Pojat keräsivät itsensä ja lähtivät pois. Marcus vilkaisi minua. Hänen ilmeensä oli hetken aidosti säälivä, mutta muuttui sekunnissa takaisin pilkkaavaksi. Mitäköhän sekin oli?

Puristin vettä pois paidastani, kun huomasin pyyhkeen maassa. Se oli aivan kuiva, joten kiedoin sen ympärilleni. Se tuoksui aivan Gunnarseneilta. Huomasin siinä myös Martinuksen nimen.

Miksi rannalla oli Tinuksen pyyhe. Se ei ollut siinä kun tulin. Ehkä poika tiputti sen vahingossa, tai tahalteen.

---

Mä en millää meinaa keksii näitä kysymyksii

Luvun kysymys: lempi DC Comicsin leffa tai/ja sarja