Hän näytti niin kauniilta. Tyttö oli pieni ja hentoinen. Hän oli viaton eikä vielä tiennyt todellisen maailman julmuuksista. Kumpa voisin suojella häntä kaikelta pahalta.
Siihen en kuitenkaa ikinä pystyisi. Edes äitinä. Kuitenkin, suojelisin häntä kaikelta miltä voisin. Ainakin pahimmalta.
Ajattelin muuttaa äidin mökille maalle. Siellä minäkin vietin elämäni ensimmäiset vuodet. Muistan vain että silloin elämä oli ollut niin helppoa. Sellaisen elämän, helpon ja huolettoman elämän minä haluaisin antaa pienelle Bonnielle.
Mökki oli varmasti jo mennyt huonompaan kuntoon, koska eihän siellä ole asunut ketään 10 vuoteen, joten korjailuja sinne tänne pitäisi tehdä. Inhimillisesti.
Brent on elämäni rakkaus ja haluaisin olla hänen ja pikkuisen kanssa pieni perhe. Tiedän että Brentkin haluaa sitä, mutta kuitenkaan se ei ole mahdollista.
Itken öisin, koska joudun luopumaan hänestä ja tiedän että Brentkin on itkenyt, hän ei vain myönnä sitä. Minua sattuu, mutta tämä on Bonnien takia. Näin kaikki on turvallisempaa. Jos Brent tulisi mukaan, Bonnie voisi olla vaarassa. Elämä on julmaa.
YOU ARE READING
Pako Vanhasta
FantasyTekisin mitä vaan hänen puolesta ja se on lupaus. Tuota lupausta en rikkoisi, ikinä. Tiesin että, tuon lupauksen pitämiseksi minun piti myös luopua antaakseni hänelle parasta mitä voin antaa.
