Scared, Potter? - Drarry fanfiction in finnish

3

Illallisella Suuressa salissa Malfoy istui hieman erillään ystävistään. Hän oli muussannut perunat ja tökki haarukallaan pihviään. Ajatuskin sen syömisestä kuvotti.

Dracon huonoon ruokahaluun oli monta syytä, ja yksi niistä oli ehdottomasti Pansy Parkinson.

"Sinun pitäisi syödä", tyttö sanoi Malfoyn vasemmalta puolelta. Draco tuhahti ja työnsi lautasen kauemmas itsestään. Hän nappasi omenan kulhosta ja haukkasi sitä.

"Nyt minä syön."

Pansy pudisti päätään. "Muutakin kuin pari omena päivässä ja hyvällä tuurilla paahtoleipä aamupalalla."

Malfoy tuhahti taas ja katsoi poispäin Pansysta. "Mitä sinä minun syömisestäni välität?"

Tytön ilme muuttui hitaasti vihaiseen suuntaan. "Minkä takia sinun täytyy olla noin kireä koko ajan?" hän kysyi.

"Se ei kuulu sinulle", Draco vastasi.

"Kyllä se itse asiassa kuuluu", Pansy korotti ääntään hieman ja sai siten lähellä istuvien mielenkiinnon herämään "vielä viime vuonna sinä lohkaisit vitsejä millon mistäkin ja nauroit kaiken aikaa. Nyt sinä vain mökötät ja vetäydyt koko ajan omiin oloihisi. Minä haluan tietää mistä on kyse!"

He molemmat nousivat yhtä aikaa seisomaan. Draco katsoi Pansya vihaisempana kuin koskaan.

"Voisitko olla edes yhden päivän ajan puuttumatta elämääni? Ei... Voisitko olla puuttumatta elämääni enää ikinä? Koska mikään, yksikään asia siitä, ei kuulu millään muotoa sinulle!" hän huusi. Kaikki Suuressa salissa olivat hiljentyneet ja tuijottivat kaksikkoa, joka katsoi toisiaan vihaisina.

Pansy Parkinson katsoi Dracoa hetken täristen, ja sitten hän räjähti. "Minkä takia sinä kohtelet minua näin? MINÄ OLIN SINUN TYTTÖYSTÄVÄSI!"

Draco paiskasi omenan kädestään lattialle. "Lakkaa kerjäämästä huomiota! Sinä et ole koskaan ollut minun tyttöystäväni, olet vain luullut olevasi!"

Pansy naurahti vihaiseen sävyyn. "Ai niinkö? Mitä ne kaikki..."

Tyttö ei ehtinyt puhua loppuun, kun Draco hyökkäsi häntä päin ja tönäisi tyttöä taaksepäin.

"Pidä turpasi kiinni!"

"Älä koske minuun!" Pansy kiljahti ja potkaisi Dracoa sääreen. He molemmat kiehuivat kiukusta.

"Sinä olet minulle vain saastainen takiainen", Draco sanoi hyisellä äänellä ja nyrpisti nenäänsä. Siten hän suututti Pansya entistä enemmän.
Tyttö nappasi lautasen pöydältä ja heitti sen Dracoa päin. Malfoy väisti ja lautanen särkyi salin kivilattialle. Moni muukin oppilas oli noussut seisomaan ja kaikki seurasivat tilannetta jännittyneinä.

Draco oli juuri ottamassa taikasauvaansa esille, kun käsi tarttui hänen paitansa selkämykseen kovakouraisesti.

"Herra Malfoy rehtorin kansliaan saman tien", Severus Kalkaros sanoi "ja neiti Parkinson samoin. Viisikymmentä pistettä pois luihuiselta."

Malfoy riuhtaisi itsensä vapaaksi, potkaisi lasinsirpaleita edestään ja lähti niskojaan nakellen kävelemään pois Suuresta salista Kalkaroksen perässä. Pansy Parkinson laittoi kätensä puuskaan ja marssi perään.

Kukaan heistä ei sanonut sanaakaan matkalla Dumledoren työhuoneeseen. Draco ja Pansy eivät vilkaisseetkaan toisiaan Kalkaroksen katsoessa heitä ylimielisesti kanslian sisäänkäynnin luona.

"Minä olen teihin kahteen hyvin pettynyt" Severus sanoi "toivon todella että ette kuvittele pääsevänne tästä helpolla. Välikohtauksen järjestäminen Suuressa salissa, etenkin silloin kun paikalla on nuorempia opiskelijoita, oli todella ajattelematonta."