Scared, Potter? - Drarry fanfiction in finnish

Prologi 2/2

Kävelin vanhempieni välissä King's Crossin asemalla puoli kymmeneltä syyskuun ensimmäisenä päivänä. Äitini esimerkillisenä vanhempana kantoi matka-arkkuani, kun isäni ei sitä suostunut tekemään.

Vilkaisin äitiäni. Narcissa Malfoyn ilme oli tyyni, mutta tiesin että hän oli surullinen. Seuraavan lukuvuoden aikana äitini tulisi tapansa mukaan kirjoittamaan minulle joka toinen viikko, ja palatessani kotiin joululomalla hän olisi onnensa kukkuloilla.

Isäni. Hän näytti siltä, kuin King's Crossin asema olisi maailman ällöttävin paikka ja Tylypahka täysi vitsi. Lucius Malfoy ei olisi halunnut edes tulla mukaan saattamaan minua Tylypahkan pikajunaan, mutta äitini oli pakottanut. He olivat riidelleet aiheesta kolme tuntia edellisenä iltana. Sen takia en ollut nukkunut.

Tiesin, miksi isäni ei olisi halunnut tulla mukaan. Hän oli vihainen. Pettynyt poikaansa, joka ei ollut suostunut liittymään kuolonsyöjiin, lordi Voldemortin armeijaan. Koko elämäni ajan isäni oli omien sanojensa mukaan "kouluttanut poikaansa oikeanlaiseen elämään, mutta ilmeisesti se kaikki oli turhaa."

Kesän aikaiset tapahtumat olivat olleet elämäni raskaimpia. Olin joutunut sietämään kuolonsyöjiä kodissani, sillä lordi Voldemort oli mieltynyt pitämään kokoukset juuri Malfoyn kartanossa. Bellatrix Lestrange, äitini sisar, oli kaikista pahin.

Äitini oli myös kuolonsyöjä, ja vaikka hän ei siitä koskaan puhunutkaan, tiesin ettei hän ollut sitä vapaasta tahdostaan. Päästyämme laiturille 9¾ hän halasi minua kovasti.

"Pärjäile, Draco" äitini sanoi silmät kiillellen "olet minulle hyvin rakas."
Nyökkäsin, ja katsahdin sitten isääni. Hän oli vähällä sanoa jotakin, mutta puristikin sitten huulensa tiukasti yhteen.

Otin mustan matka-arkkuni äidiltäni ja kävellessäni se kädessä sisälle junaan, jouduin väistelemään useita tulevia tois- ja kolmasluokkalaisia, jotka juoksentelivat ympäriinsä ja kiljahtelivat iloisesti. Huokaisin.

Olin aloittamassa kuudetta, eli toisiksi viimeistä lukuvuotta Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa. En olisi sanonut, että odottaisin kouluun pääsyä, mutta ainakin olin siellä paljon mielummin kuin isäni valvovien silmien alla tai kuolonsyöjien pilkan kohteena.