Scared, Potter? - Drarry fanfiction in finnish

8

Harry istui Hermionen vieressä rohkelikkojen pöydässä ja hymyili Dracolle saadessaan katsekontaktin tähän. Oli perjantai-aamu ja kaikki olivat aamiaisella Suuressa Salissa.

"Harry sinä olet ollut ihmeen hilpeällä tuulella viimeiset kaksi viikkoa", Hermione totesi kulmat kurtussa ja sai Harryn heräämään taas todellisuuteen.

"Miten niin?" poika kysyi välinpitämättömästi ja levitti maapähkinävoita paahtoleivälleen.

"Hymyilet ihan koko ajan, se ei ole tapaistasi."

"Olen vain iloinen, joulu lähestyy ja kaikkea."

"Hahah joo, läpi menee", Ron liittyi keskusteluun "niin innokkaasti odotat joulua että joka ilta tuijotat Kelmien Karttaa ja sitten yhtäkkiä katoat jonnekin."

Ginny näytti typertyneeltä, mutta pysyi hiljaa eikä vilkaissutkaan Harrya, joka ei tiennyt mitä vastata.

"No, minulla on uusi ystävä."

"Kuka?" Hermione, Ron ja Ginny kysyivät yhteen ääneen.

Harry vilkaisi taas luihuisten pöytään, Dracon vastatessa hänen katseeseensa kysyvästi.

"Draco."

"Mitä?" Ron parahti ja kääntyi Ginnyn kanssa samaan aikaan katsomaan Malfoyta, joka kurtisti kulmiaan.

"En olisi kyllä uskonut", tyttö sanoi.

Hermione katsoi pitkään Harrya, ja veti sitten henkeä. "No, hyväähän tässä on se että Malfoysta ei ole meille haittaa."

"Niin toisaalta", Ron vastasi ja työnsi uuden täyden lusikallisen muroja suuhunsa.

***

"Hei kaunis poika."

Draco säpsähti ja oli pudottaa kirjan kädestään. Hän kääntyi ympäri ja katsoi Harrya, joka oli juuri hiipinyt hänen taakseen kirjastossa.

"Hei", Draco sanoi ja hymyili pienesti, yrittäessään piilottaa kirjaa selkänsä taakse.

Harry tarttui kirjaan hänen kädessään ja luki sen nimen. "Miksi luet Jästien oikeaoppista pukeutumisopasta?"

Draco nappasi kirjan takaisin ja laittoi sen hyllyyn.

"Kuule", Harry sanoi ja hipaisi pojan kättä "minun ystäväni tietävät sinusta sitten sen verran, että olet ystäväni."

"Huomasinkin aamiaisella että taisitte keskustella minusta."

Harry piti kiinni Dracon etu- ja keskisormesta. "He eivät tiedä että me... no, seurustelemme." Viimeisen sanan kohdalla hän madalsi ääntään kuiskaukseksi.

"Ai seurustelemmeko me?" Malfoy kysyi hymyn hiipiessä hänen kasvoilleen.

Harry puri taas huultaan, ja vaikkei hän sitä tiennytkään niin Dracon sydän hypähti joka kerta pojan tehdessä sillä tavalla.

"Hyvä on, saat kutsua minua Dracoksi."

"Oho", Harry vastasi olevinaan yllättyneenä "eihän siihen mennytkään kuin kaksi viikkoa ja lupa putosi."

"Lopeta", Draco virnisti nojatessaan hyllyn edessä olevaan tasoon Harryn painautuessa häntä vasten.

"Et silti saa hokea sitä", hän lisäsi kuiskaten Harryn poskea vasten.

"Mennään pois täältä."

He lähtivät kävelemään portaita kolmanteen kerrokseen. Draco vilkuili välillä Harrya, joka oli kulmat kurtussa omissa ajatuksissaan.