Scared, Potter? - Drarry fanfiction in finnish

9

Harry istui jo paikallaan pulpetissa pimeyden voimilta suojautumisen luokassa, kun muita oppilaita alkoi virrata sisään. Potter haki katseellaan Dracoa, joka saapui luokkaan viimeisten joukossa. Hän ei vilkaissutkaan Harryyn istuutuessaan omalle paikalleen Pansy Parkinsonin viereen. Harry näki pojan kääntyessä kaivamaan kirjojaan laukustaan hänen tummanvioletit silmänalusensa, jotka kielivät koko viikonlopun mittaisesta valvomisesta.

"Malfoytako sinä tuijotat?" Ron kysyi rojahtaessaan istumaan ajatuksistaan hereille säpsähtäneen Harryn viereen.

"En", poika vastasi nopeasti "Katie Belliä, pitäisi puhua hänelle yhdestä huispausjutusta."

"Ahaa", Ron sanoi pamauttaessaan kärsineen kirjansa pöydälle. "Katso nyt mihin kuntoon Fred on tämän saanut."

***

Oli päivän viimeisen oppitunnin aika, mikä tarkoitti taikajuomia. Kuhnusarvio oli jälleen kehitellyt paritehtävän, ja pelkästään sen ajatteleminen sai Dracon tärisemään. Hän tiesi, ettei pysyisi rauhallisena Potterin seurassa.

Horatius Kuhnusarvio löi kätensä yhteen. "Ryhtykäähän töihin! Maltan tuskin odottaa tämän päivän rauhoitusjuoman tuoksuja!"

Draco käveli reippaasti heidän vakiopöytänsä luokse ja Harry tuli vaitonaisena hänen perässään. Kumpikaan heistä ei tiennyt mistä aloittaa.

Draco siirsi noidankattilan parempaan asentoon ja tutkiskeli pöydällä olevia purkkeja. Hän ei halunnut kysyä Harrylta mitä pitäisi tehdä, vaikka tämä mitä todennäköisimmin tiesi.

Monen hiljaisen minuutin jälkeen Harry avasi kirjansa ja selasi oikealle sivulle. "Alkuun tarvitaan kaksi keskikokoista vaahteranlehteä pieneksi silputtuina", poika luki tasapaksulla äänellä.

"Senkun silppuat", Draco tuhahti.

"Ai erotteletko sinä mieluummin vadelmista siemenet?"

"Vaikka."

"Selvä."

He alkoivat tehdä omia työvaiheitaan ja hiljaisuus heidän välillään oli sietämättömän painostava. Draco puri hampaansa yhteen ja joutui räpyttelemään silmiään ettei alkaisi itkeä. Harryn lähellä oleminen tuntui todella pahalta.

Harry oli saanut vaahteranlehdet silputtua ja odotti katsoen Dracon työskentelyä. "Minä mietin sinua aika paljon viikonloppuna."

"Hienoa", Malfoy sihahti hampaidensa välistä "toivottavasti se teki yhtä kipeää kuin sinun ajattelemisesi minulle."

Hänen sydämensä alkoi hakata kovempaa Harryn astuessa lähemmäs.

"Sinä ymmärsit väärin sen mitä olin sanomassa Ginnystä."

"Miten sen voi ymmärtää väärin? Tiedän että sinulla on edelleen tunteita sitä tyttöä kohtaan."

Harry huokaisi. "Ei ole."

Draco murskasi yhden vadelman sormiensa välissä. Harry oli liian lähellä. "Miten hän sitten liittyy yhtään mihinkään?" poika sihahti.

"Ginny pitää minusta, enkä haluaisi satuttaa häntä. Hän on kuitenkin parhaan ystäväni sisko."

Draco puristi kätensä nyrkkiin. "Sinussa on monta asiaa mitä minä en ymmärrä, mutta yksi on ylitse muiden. Mietit jatkuvasti mitä muut sinusta ajattelevat, miksi? Onko kyse siitä että haluat pitää Potterin nimen maineen puhtaana vai?"

Harry ei voinut kuin naurahtaa. "Oletkohan sinä ihan oikea ihminen puhumaan minulle maineesta tai varsinkaan nimestä?"

"Älä edes aloita-"