Scared, Potter? - Drarry fanfiction in finnish

6

Harry käveli Tylypahkan linnan ensimmäisen kerroksen käytävällä. Hän oli menossa kirjastoon, toiveissaan löytää sieltä Hermione Grangerin.

Useita oppilaita käveli Potteria vastaan, ja jotkin tervehtivätkin häntä, mutta Harry ei vastannut tai edes nostanut katsettaan lattiasta heihin.

Hän oli saapunut kirjastolle, ja alkoi heti etsiä katseellaan Grangeria. Pian tytön kihara tukka vilahtikin kirjahyllyn toisella puolella. Harry kiersi sinne.

"Hermione", hän sanoi niin hiljaa kuin kirjastossa kuului.

"Ai Harry, hei", tyttö vastasi ja laittoi kirjan takaisin hyllyyn. Hän kantoi mukanaan neljää muuta, ja tutkaili minkä niistä jättäisi vielä tällä kertaa pois. "Oletko jo käynyt illallisella?"

"En vielä, ajattelin tulla pyytämään sinua mukaan."

Hermione nyökkäsi. "Miten Ron voi?"

"Paremmin, todennäköisesti hän osallistuu tunneille jo huomenna."

"Hyvä", Hermione vastasi ja päästi harmaakantisen kirjan nousemaan paikalleen ylemmälle hyllylle. Harry ehti lukea kannesta sen liittyvän muodonmuutoksiin.

"Halusitko sinä jutella jostakin, vai tulitko muutenvain tänne?"

Harry empi. "Öm no... oikeastaan halusin puhua kanssasi Malfoysta." Aamupäiväiset tarvehuoneen tapahtumat pyörivät hänen mielessään.

"Ai", Hermione vaikutti kiinnostuneelta "tapahtuiko pimeyden voimilta suojautumisen tunnilla jotakin?"

"Minä en ollut sillä tunnilla", Harry vastasi madaltaen äänensä kuiskaukseksi "olin Malfoyn kanssa tarvehuoneessa."

Hermione jähmettyi ja katsoi Harrya epäuskoisena. "Mitä sinä juuri sanoit?"

"Hän halusi mennä sinne-"

"Miksi sinä menit hänen mukaansa?"

"En tiedä." Harryn poskia kuumotti. "Mutta sain kysyttyä onko hänellä kaikki hyvin."

"Ja mitä hän vastasi?"

Harry empi jälleen. "Voinko minä luottaa sinuun?"

"Tietenkin voit, olemme ystäviä", Hermione vastasi ja kumartui lähemmäs katsomaan silmiin Harrya, joka ei tiennyt kuinka muotoilla sanansa.

"Sinun täytyy luvata ettet kerro kellekään, et edes Ronille."

"Minä lupaan", Hermione vannoi katsoen Harrya odottavasti.

"Malfoy sanoi että...", Harry vilkaisi ympärilleen, ettei kukaan ollut kuuntelemassa "minä olen syy miksi hän on niin... erilainen nykyään."

"Mutta miten?"

"En tiedä oliko hän tosissaan, mutta hän sanoi olevansa rakastunut minuun", Harry sanoi sen hyvin hiljaa ja katsoi pois Hermionesta, jonka suu oli loksahtanut auki. Kului monta minuuttia, eikä kumpikaan tiennyt mitä sanoa. Sitten Hermione kohotti ryhtinsä vetäen samalla syvään henkeä.

"Minä luulen että Draco Malfoy olisi viimeinen ihminen tässä koulussa, joka sanoisi jotain tuollaista olematta tosissaan."

Harry puhalsi ilmaa suustaan pudistaen päätään. "Minä en todellakaan tiedä mitä minun täytyisi nyt tehdä. Hän on Malfoy, enkä minä voi... sietää häntä."

Hermione katsoi Harrya sitäkö mieltä todella olet? -ilmeellä, ja se sai pojan kiemurtelemaan.

"Älä katso minua noin. Se ei oikein auta asiaa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä nyt."