Sielunkumppani

Kappale 1 Häätö

Olen Michiko. Lastenkoti on huolehtinut minusta 16 vuotta. Olen unohtanut missä asuin ja keitä vanhempani ovat. Istun vanhalla sohvalla lukien tarinaa lapsille. Sitten he menevät nukkumaan ja suuntaan lastenkodin ullakkoa kohti jossa olen nukkunut, mutta lastenkodin nainen pysäyttää minut ja sanoo hiljaisesti:
-Michiko, meillä ei ole varaa ruokkia monta henkeä..
Kyyneleet alkavat valua silmistäni ja nainen jatkaa:
-Sinun täytyy lähteä. Olen pahoillani.
Pidätän itkuani ja nappaan takkini naulasta ja juoksen ovesta ulos. Pakkanen pistelee kasvojani, mutta jatkan juoksuani surussa ja silmäni ovat sumuiset kyynelistä. Näen vain kylän lamput ja tähtien tuikkeen. "Minut häädettiin ainoasta paikasta jossa olin turvassa" sanoin mielessäni itkien. Itken mutta kiljahdan kun liukastun jäisellä tiellä. Nousen istumaan ja kuivaan silmiäni takillani. Nostan pääni ja näen mustan auton ajavan minua kohti. Kuulen auton jarruttavan ja tööttäävän mutta en pysty nousemaan ja kuulen kun joku huutaa:
-Tyttö! Varo sitä autoa!
Nousen ja auto luisuu ojaan. Kyyneleeni alkavat jälleen vieriä poskiani pitkin pelosta, surusta ja järkytyksestä. Kuulen juoksu askeleita ja mies tarttuu minua kiinni olkapäistäni. Ja ravistellen minua hän huutaa:
-Tyttö! Oletko kunnossa!
Itkuni lakkaa ja katson miestä hänellä on siniset silmät ja ruskeat hiukset. Hän lakkaa ravistamiseni ja hän tuijottaa minua suu ammollaan. Hän kysyy:
-Kuka olet? Mitä sinä täällä teet? Missä vanhempasi?
Vastaan miehelle:
-Olen Michiko, olin surullinen ja en tiedä ketkä ovat vanhempani.
Mies katsoo minua järkytteneesti sanoen:
-Tule, voit asua meillä jonkin aikaa.
Nyökkään miehelle ja kävelemme hänen autonsa luo. Istuudun takapenkille ja mies alkaa ajamaan. Vähän väliä hän katsoo minuun päin ja kyselee asioita mutta olemme pian perillä. Avaan auton oven ja olemme ison talon pihalla. Tuijotan taloa mutta tokenen kun mies sanoo:
-Täällä minä asun.
Nyökkään miehelle ja seuraan häntä talon etuovelle. Jätän kenkäni eteiseen ja tutkin taloa. Olemme luultavasti olohuoneessa. Mies kävelee hieman eteenpäin ja huutaa:
-Alex!!
Säpsähdän hieman kun kuulen kolinaa ja ryminää kun joku ryntää portaita alas. Se on poika. Poika pysähtyy miehen viereen ja sanoo ärtyneesti:
-Isä, kuka tuo tyttö on?
Tajuan että poika on Alex ja mies hänen isänsä. Sanon Alexille:
-Nimeni on Michiko.
Alex ja hänen isänsä siirtyvät kauemmas ja sitten he puhuvat jostakin. Poika tulee tylsistyneen näköisenä luokseni ja sanoo:
-Mä oon Alex.
Nyökkään Alexille. Huomaan että hänen isänsä on lähtenyt ja Alex tokaisee:
-Mun huone on yläkerrassa. Haluukko nähä sen?
Vastaan Alexille:
-Toki.
Poika ryntää portaat ylös ja yritän pysyä hänen perässään. Hän avaa valkoisen oven ja astumme sisään. Huoneessa on sininen tapetti ja jotain julisteita. Hänellä on sänky joka näyttää todella pehmeältä. Huomaan että Alex kaivaa jotain kaapistaan ja pian hän huudahtaa:
-Löytyi!
En tiedä mitä hän etsi, mutta hän hyppää sängylleen sarjakuva kädessään. Alex selaa hetken sarjakuvaa mutta sanoo:
-Tule tänne, äläkä siinä seiso.
Istuudun Alexin viereen sängylle ja kysyn:
-Mikä sarjakuva tuo on?
Alex vastaa:
-Yks kiva vaan.
Mulkaisen Alexia ja hän alkaa lukemaan sarjakuvaansa ääneen. Katselen kuvia samalla kun Alex lukee. Ja silmäni alkavat painua kiinni mutta pysyn vielä valveilla, mutta nojaan Alexin olkapäähän ja hän lopettaa lukemisen hetkeksi ja sitten jatkaa. Nukahdan. Kuulen rapinaa. Ja avaan silmäni. Näen Alexin mutta alan hieromaan silmiäni ja Alex sanoo naurahtaen:
-Nukuitko hyvin, Ruusunen.
Naurahdan ja huomaan että Alex oli nukkunut lattialla. Sanon Alexille nolona:
-Anteeksi, että vein sun sängyn.
Alex naurahtaa mutta sitten sanoo:
-Ei se mitään. Mutta mistä sä tuut?
Epäröin hetken miettien että pitäisikö kertoa ja sanon:
-Mä olin lastenkodissa 16 vuotta.
Alex katsoo minua hämmästyneenä kysyen:
-Kuinka vanha sä oot? Mä oon 18.
Vastaan hänelle:
-Mä oon 17.
Alex nyökkää ja sanoo:
-Sä varmaan haluat vaihtaa vaatteet?
Nyökkään hänelle ja hän heittää kaapistaan minulle ison sinisen paidan ja lökärit. Käsken hänen poistua ja vaihdan vaatteet. Avaan oven ja melkein kolautan oven Alexiin.