Sielunkumppani

Kappale 11

Seison Alexin vierellä huolestuneena. Katson Alexiin päin, mutta hän ei näytä huomaavan. Alfred syöksyy Alexia kohti muuttuen sudeksi. Huudan:
-Lopettakaa!
Kumpikaan ei lopeta ja muutun sudeksi. Tönäisen Alfredin pois Alexin kimpusta ja tämä murahtaa minulle. Alfred sanoo:
-Michiko, sä kuulut mun laumaan!
Murahdan hänelle ja sanon:
-Mutta sä et saa satuttaa Alexia!
Alfred murisee kovempaa kun Alex paljastaa hampaansa.  Katson Alfredia vihaisena ja surullisena. Hän huomaa sen ja lopettaa murinan. Muutun ihmiseksi. Pian Alfredkin muuttuu ja sen jälkeen Alex. Alfred näyttää olevan pahoillaan, mutta Alex katsoo häntä murhanhimoisesti. Tartun Alexiin ja käännän hänen kasvonsa kohti minua. Hänen silmänsä ovat mustat. Katson häntä surullisen näköisenä ja huomaan että hänen silmiensä väri alkaa palautua.  Alfred vetäisee minut kauemmaksi hänestä ja hän puristaa kättäni tiukasti. Hän melkein kuiskaa:
-Olen pahoillani.
Hymyilen pienesti Alfredille. Alex sanoo:
-Häipykää, tai kutsun Alfan tänne.
Katson Alexia kysyvästi ja tämä mulkaisee minua. Alfred lähtee vetämään minua takaisin kylään päin ja näen Alexin loittonevan. Tuijotan maisemia ja huomaan että Alfred vilkuilee minuun päin välillä. Kysyn häneltä:
-Miksi mä?
Alfred katsoo minua hämmästyneenä sanoen:
-Kun isä tuli Täysikuun lauman Alfan talolle, mä tunsin kipinöitä. Ja sitten mä näin sut isän takaa.
Katson Alfredia hieman hämmentyneenä, mutta nyökkään. Näen jo kylän ensimmäiset rakennukset. Huokaisen ja hidastan kävely vauhtiaini tahallani. Huomenna olisin Alfredin Luna. Alfred vilkaisee minua ja nykäisee minut eteenpäin. Alan kävelemään nopeammin ja samalla irvistän Alfredille. Menen kodilleni ja suljen oven, mutta Alfred astuu sisään. Katson häntä ja hän sanoo:
-Anna avaimet.
Katson häntä kysyvästi ja hän sanoo:
-Avasit ikkunan avaimilla!
Nyökkään ja virnistän sanoen:
-Avaimet ei ole enää mulla.
Alfred katsoo minua säikähtäneenä sanoen:
-Missä ne on?!
Naurahdan ja sanon Alfredille:
-Mä annoin ne Alexille.
Alfred katsoo minua vihaisena ja työntää minut seinää vasten jotten voisi vältellä hänen katsettaan. Hän sanoo uhmaten:
-Jos Alex ilmestyy, niin mä raatelen sen!
Tuijotan Alfredia pelästyneenä ja yritän työntää hänet pois, mutta hän iskee toisen käteni seinään ja vingahdan kivusta. Potkaisen Alfredia ja hän lyyhistyy. Kosketan oven kahvaa, mutta Alfred vetäisee minut pois ovelta muristen. Vilautan hampaitani ja nykäisen käteni irti. Sanon Alfredille:
-Lähde!
Alfred kävelee ulos raskain askelin ja tuijotan kättäni. Ranteeseeni on ilmestynyt mustelma. Koitan kääntää rannettani, mutta se on niin kipeä etten pysty. Huudan:
-Jare!
Vartija avaa oven katsoen ensin minuun ja sitten käteeni. Hän kysyy:
-Mitä tapahtui?
Katson häntä ärtyneenä ja hän vie minut sairaalaan, koska käteni on luultavasti vääntynyt.