Sielunkumppani

Kappale 12

Jare on viemässä minua kylän sairaalalle ja yritän yhä liikutella rannettani. En edelleenkään saa sitä liikutettua ilman kamalaa kipua. Jare koputtaa valkoiseen oveen ja pian ovi avautuu ja joku vetäisee minut ja Jaren sisään. Sokaistun hetkeksi koska valot ovat niin kirkkaat. Huomaan Jaren juttelevan hoikan hoitajan kanssa. Hoitaja kipittää johonkin ja tuo mukanaan jonkinlaisen pullon ja sidettä. Hoitaja sanoo:
- Istukaa, neiti.
Näen vierelläni tylsän tuolin ja istahdan sille ja hoitaja ottaa ranteeni ja laittaa jotain sinistä kylmää tahnaa siihen. Ranteeni alkaa kutiamaan ja hoitaja alkaa sitomaan sidettä ranteelleni sanoen:
-Kolmeen päivään et saa rasittaa rannettasi ja et saa muuttua sudeksi.
Tokaisen hoitajalle:
-Mitä?
Hoitaja katsoo minua neutraali ilme kasvoillaan ja hän toistaa:
-Kolmeen päivään et saa rasittaa rannettasi ja et saa muuttua sudeksi.
Tuhahdan ja hoitaja saa siteen sidottua. Jare kävelee ulos ja seuraan häntä mutta pysähdyn kun hoitaja kysyy:
-Oletko sinä tuleva Luna?
Nyökkään hoitajalle pienesti hymyillen. Sitten lähden kävelemään kotiani kohti. Eteeni astelee pitkä ja elegantti nainen. Hymyilen tälle ja yritän kulkea hänen ohitseen mutta nainen sanoo:
-Sinulle täytyy etsiä hääpuku huomiseksi.
Nainen hymyilee leveästi ja päätän lähteä naisen mukaan jonnekin. Kysyn naiselta:
-Miksi kaikki tietävät että olen tuleva Luna?
Nainen näyttäisi tarkkailevan minua ja sanoo sitten:
-Tieto kulkee nopeasti.
Huokaisen koska nainen ei vastannut kysymykseeni tavalla jota odotin. Nainen avaa lasisen oven avaimilla ja menemme putiikin sisään. Nainen sulkee oven hellästi ja sanoo:
-Olen muuten Lucy.
Vastaan Lucylle:
-Minun nimeni on Michiko.
Lucy naurahtaa sanoen:
-Tiesin sen jo.
Selkäpiitäni karmaisee koska Lucy tuntuu tietävän minusta paljon. Lucy vetäisee minut isolle käytävälle jolla on paljon pukuja. Avaan suuni hämmästyksestä mutta suljen sen pian. Huomaan että alan kävellä vertaillen pukuja toisiinsa ja näen kauniin puvun. Otan sen ja nainen kysyy:
-Haluatko sovittaa sitä?
Nyökkään Lucylle ja menen kokeilemaan sitä. Astun ulos ja katselen itseäni peilistä. Hymyilen itselleni ja unohdan hetkeksi Lucyn olemassaolon. Sanon hänelle:
-Haluan tämän puvun.
Lucy sanoo hihkaisten:
-Lähetän laskun myöhemmin koska tulen saattamaan sinut kodillesi ja tuon puvun myös.
Nyökkään hänelle ja lähden kotia kohti jälleen nainen pukuni kanssa. Hyvästelen hänet ja otan pukuni ja laitan sen komerooni. Lysähdän sängylle ja päätän nukahtaa.