Liekinniemen tytöt

Jälkisanat

Luen aina kiinnostuneena kirjoittajien mietteitä kirjoitusprosessista, joten ajattelin nyt kirjoitella polttavimpia mietteitäni tänne loppuun. (Loppuun???)

Olen tätä tarinaa ennen suoltanut tästä aikakaudesta ja samantapaisesta asetelmasta (palvelusväen romansseista) kaksi puistattavan vanhentunutta "romaanimittaista käsikirjoitusta" pöytälaatikkoon. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta ikinä, kun kirjoitan kahden tytön romanssista (aikaisemmin olen kirjoittanut pojista/miehistä). Alussa asetelma tuntui vähän haastavalta, mutta olen tätä kirjoittaessani uponnut kaiken aikaa syvemmälle tyttörakkausskeneen, enkä halua päästä takaisin pintaan. :)

Erityisesti olen pohtinut kirjoittaessani sitä, että on tyypillistä kirjoittaa tytöistä tykkäävästä tytöstä "poikamainen". Kaipaisin kuitenkin itse tällaisia (itseni tapaisia) tyttöjä suunnilleen jokaiseen mahdolliseen median tuotteeseen, joten annoin mennä ihan vain omaan napaani tuijottaen. Samalla tosin tarkoituksella mietin, miten välttäisin ne tyypillisen tyttöromanssin "tyttö-poika" -roolijaon osat, jotka minuakin ärsyttävät. 

Luonteeni puolesta samastun suunnilleen yhtä paljon sekä Alliin että Valpuriin. (Mutta oli uskomattoman hauska kirjoittaa kerrankin tyypistä, joka oikeasti tekee monessa kohtaa tasan sen, mitä päähän ensimmäisenä pälkähtää. :D)

Psykologia (pääaine) ja sukupuolentutkimus (sivuaine) varmaan vähän häämöttävät kokonaisuuden taustalla. ;D Huomasin tällä kertaa kirjoittavani tavallistakin järkyttävämpiä määriä ajatuksia ja ihmissuhdevatvontaa kaiken muun kustannuksella. Toisaalta koulutusalan huutelu on vähän kuumottanut, kun henkilöhahmot tuntuvat karkaavan näpeistä ja heidän käytöstään joutuu selittelemään itselleenkin ihan kaavioiden avulla.

Henkilöhahmojen käsittämättömien suhdekeitoksien punomisen lisäksi olen kiusannut vanhempiani (vanhemmat = luotettavin lähde, trust me) hämmentävillä yhtäkkisillä kysymyksillä esimerkiksi heinän kuivaamisen historiasta ja vitsaksista. En tosin edelleenkään mene takuuseen varmalla sävyllä paukuttelemistani "faktoista"... Kerrotaan nyt samaan menoon myös, että minun on aina naurettavan vaikea miettiä rankkaa työtä raatavalle palvelusväelle jotain konkreettista fiksun kuuloista raadettavaa ihmissuhdekriisien ja keskustelujen oheen. :,) Voisi varmaan olla hyvä keskittyä taustatutkimukseenkin joskus...

En ole tosiaan tätä ennen antanut kaunokirjallisia tekstejäni luettavaksi muille kuin äidinkielen opettajille, heillekin viimeksi lukiossa kolme vuotta sitten. En kai voi sanoa muuta kuin että olen ollut tyytyväinen vastaanottoon täällä. On ollut uskomattoman valaisevaa (ja jännittävää) saada kuulla muiden mietteitä siitä, miltä vapaamuotoinen tekstini vaikuttaa. "Pakko" suoltaa tekstiä on myös ajanut kirjoittamaan suhteellisen rivakasti. (Unohdetaan ne kolmen-neljän viikon tauot...)

Vielä kerran kiitos kaikille lukemisesta, voteista ja kommenteista!

Tulevia Wattpad-tarinoita olen miettinyt, ja näillä näkymin jotain saattaisi olla tulossa... Joulukuussa saattaa ilmaantua jonkinlaista lisäjuttua tällekin, ken tietää?

Rohkenisinko kysyä suosikkihahmoja?
(Rohkenin, näköjään.)
Kaikki muutkin kommentit saa laittaa tulemaan.

♦

Liekinniemen tytöt 1.5.17 - 17.11.17
16 lukua, noin 33 000 sanaa.