Evakon laulu (UUSI)

3

Kun isä sai kuulla, että Antero oli käsitellyt asetta, hän raivostui:
"Kuink kukaa voe oll ni hölmö jot antaa aseen pikkupojal?!"
Antero oli katsellut isäänsä hetken aikaa kulmiensa alta, kasvot lattiaan päin painettuina, mutta kun puolustautumisvimma yltyi, hän sanoi kiivaasti:
"Mie kyl osaan käsitel aset oikei! Ja sitäpaits, se ol voan ilmakiväär...."
"Ilmakivääri tai ei, ei ase kuulu piäne pojan käsii!" Henkäisi äitikin. "Ehk ois paremp, jos sie lopettaisit poikaosastos.....Ei täst tuu mitää, jos lapsetkii opetetaa käsittelee aset."
Antero vilkaisi äitiäänkin myrkyllisesti, ja lähti ulos tuvan ovi paukahtaen. Ikkunat helähtivät, mutta ulko-ovi sulkeutui hitaasti ja hiljaa.
Isä katsahti poikansa perään ja hänen huulilleen kaartui hienoinen, huvittunut virne.
Ei pojasta ollut uhmaamaan vanhempiaan.

Topias kaivoi ojaa tien vieressä. Se oli sortunut umpeen paikoitellen alkukesän sateiden jäljiltä. Iltapäivän aurinko paistoi suoraan hänen selkäänsä. Kevyt tuulenhenkäys liikutteli ojanpientareen heiniä, ja miehen korviin kantautui käen kukunta. Sitä hän tajusi hieman ihmetellä, sillä yleensä käki lopetti kukuntansa juhannuksen tienoilla. Mitähän tämä nyt mahtoi tarkoittaa?
Hän mietti pikkuveljeltä kuulemaansa asiaa, ja olihan hän itsekin huomannut sarkatakkeja kulkevan torilla, mutta hän oli ajatellut noiden olevan vain asevelvollisia.
"Linnoittajia" Antero oli sanonut kotimatkalla pohtivaan sävyyn, muttei selvästikään tiennyt asiasta sen enempää.
Olihan Topias kuullut siitä touhusta jo kesäkuussa maamieskoulun iltamissa. Karjalan kannakselle pystytettäisiin puolustuslinjoja ja tankkiesteitä, kaivettaisiin juoksuhautoja ja valleja. Hän painoi saappaan kannalla lapion terän maahan.
Sanottiin, että euroopassa tilanne kärjistyi.
"Mut eikai se sentää meihi vaikuta...", mies sanahti itsekseen, huomaamatta ojanpientareelle ilmestynyttä pientä hahmoa.
"Ai mik?" Antero kysyi, ja Topias nosti hikinorojen juovittavat kasvonsa poikaa kohden.
"Ei mikään", hän vain sanoi. Sydän pauhasi hieman. Missä välin veli ilmestyi tuohon? Hän olisi halunnut häätää pojan pois häiritsemästä hänen työ- ja ajatusrauhaansa.
"Mie en enää tykkää siust yhtään", poika ilmoitti loukkaantuneena nurmikolle istahtaessaan.
"Sie oot yks iso juorkello...."
"No elä ny", Topias tuhahti huvittuneena. "Miks sie et ollu itte kerton isäl? Siuuha hää voan aattelee ku räyhää. Saa se Mikkola silt viäl turpiin."
"Elä", Antero kielsi kiukkuisesti. "Ny äit pakottaa miut lopettaa Suojeluskunnas...."
"No ethä sie hänt tottel....Mammanpoika."
Topias painoi lapion terän uudestaan multaan ja heitti maata olkansa ylitse pojan suuntaan. Hänen kasvoillaan väreili leikkisä ilme, ja Antero huomasi sen.
"Senki ketku!" Pikkuveli ähähti ja heitti savipaakun veljensä selkään. Topias naurahti, vaikka osuma vähän tuntuikin.
"Siun pitäs alkaa heittää kuulaa....Tai pelat pesäpalloo!"
"Turp kii!"
Antero hypähti veljensä taakse ja alkoi myskää tuon selkää pienillä nyrkeillään kasvot kiukkuisessa irveessä. Topias ähisi huvittuneena ja nuoremman mieliksi hävisi ottelun. Ei hän halunnut suututtaa veljeään enää enempää, vaikka se olisikin ollut kieltämättä hauskaa.

Veljekset makasivat vierekkäin nurmella, ja katselivat, kuinka kesäinen aurinko punersi taivaanrantaa laskeutuessaan yöpuulle. Topias oli iskenyt lapion ojan seinustaa vasten ja jättänyt työnsä sikseen.
"Emmie haluis lopettaa...", Antero sanahti apeasti, ja Topias katsahti tuota kulmaansa kohottaen.
"No elä lopet. Mie kyl puhun äidelle siit."
"Ei siun ois tarvinnu kertoo isäl...."
"Kylhä mie sen tiijän, mut mie oonki sitä miält, jot o paremp oll rehelline ja kertoo kaik. Eikä jättää kertomat", vanhempi veli huomautti hieman myötätuntoiseen sävyyn. "Ja mitä sie ees lopettaisit siäl? Siehä pärjäät hyvin.... Siehää semmone mestarkii oot...."
Hän pörrötti pikkuveljen kankeaa, ruskeaa tukkaa ja nousi istumaan.
"Mestar...", Antero hymähti mukamas vähättelevästi, mutta pojan kasvoista näki, että tuo oli mielissään. Suupielessä kareili hymynhäivä, ja silmät pilkahtivat iloisina.
"Mitäs sanot, jos ryöstetään Virna ja lähettäs ratsastaa?" Topias ehdotti.
"Ratsastetaa rantaa ja männää yökalal. Se osaa tulla itte kotia...."
"Entä jos isä huomaaki?" Antero epäröi.
"Mie otan vastuun. Eikä se jaks ain rähist."