It won't kill ya / JB (suomeksi)

2

Kävelin historian luokkaan ja istuuduin omalle paikalleni samalla odotellen, että Emilia saapuisi paikalle, sillä tänään tekisimme ryhmätyötä, jossa olisimme parit.

Vanhahko opettajamme asteli luokkaan kaikkien romujensa kera ja käveli pöytänsä taakse katsellen luokkaamme. Entinen kymmenen hengen kaveriporukkani puuttui luokasta vielä kokonaan. Jopa luokkamme pahin lusmu Justin oli saapunut jo paikalle ennen heitä.

Pian käytävältä kuului kovaa meteliä ja porukka asteli luokkaan sisälle ja kaikki kävelivät luokan toiselle puolelle ikkunan viereiseen pulpettirivistöön. Myös Emilia, joka ei edes katsonut päälleni. Seurasin katseellani Emiliaa, joka käveli melkein vierestäni muiden perässä ottamatta minkäänlaista katsekontaktia minuun. Käänsin katseeni eteenpäin ja tsemppasin itseäni todellisesti, että en alkaisi itkeä.

"Parit seuraavaan ryhmätyöhön taisivat olla selvät?" Opettaja tokaisi kyseenalaistavalla äänensävyllä.

"Niin ja tosiaan Olivia, olet Justinin pari. Täällä eilen päätettiin ryhmätöiden parit ja aiheet. Justin kertoo sulle enemmän teidän aiheesta", opettaja jatkoi, jonka jälkeen vaihtoi lennosta puheenaihetta kokonaan.

Suljin silmäni ja yritin hengittää rauhallisesti, mutta silti tuntui, että ahdistuskohtaus iskisi päälle. Vilkaisin luokan perällä istuvaa Justinia joka hymyili vastenmielisesti ja vilkutti minulle. Käännyin takaisin eteenpäin ja huokaisin. Keräsin mahdollisimman hitaasti tavarani takaisin vanssin hologrammireppuuni, jonka jälkeen nousin ja kävelin luokan poikki istumaan Justinin vieressä tyhjänä lojuvalle pulpetille. Kuulin kuinka Emilia ja muut kikattivat hiljaa kuin pienet ala-astelaiset minun kävellessäni luokan takaosaan.

Käänsin katseeni Justiniin, joka näytti jopa innokkaammalta kuin minä ryhmätyön suhteen.

"Noh, kerros mikä meidän aihe on?" Kysyin samalla kaivaen esiin muistiinpanovälineitäni.

"Ranskan vallankumous", Justin vastasi ja näytti vihkoaan johon oli jo kerännyt jonkin verran tietoa.

"Kiva", vastasin sarkastisen väsyneeseen sävyyn ja aloin kirjoittamaan vihkooni tietoja joita jo tietäisin. Tiedän, että olin Justinille ehkä liian ilkeä tai no miten sen nyt ottaa. Olihan poika toki hyvännäköinen, hyvä kroppainen ja kaikkea, mutta pojan luonteessa oli jotain joka tökki pahasti. Ei sen puoleen enhän minä Justinia kunnolla edes tuntenut. Enkä kyllä haluaisi kunnolla tutustuakaan, haluan ryhmätyön nopeasti vain pois alta.